Lapin museoseikkailu: Kultamuseo innosti kokeilemaan kullan etsintää myös itse

Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa.

Kultakuume iskee Kultamuseossa

Kultamuseo Tankavaarassa. Kuva: Heikki Sulander

Tankavaaran Kultakylä on kokonaisuus, josta löytyy paljon mielenkiintoista tekemistä kullan kaivamiseen sekä sen historiaan liittyen. Tankavaaran Kultamuseo tutustuttaa kävijät niin kullankaivuun historiaan Suomen Lapissa kuin myös muualla maailmassa. Valtavan mielenkiintoista oli perehtyä tietysti juuri Tankavaaran kultahistoriaan, mutta oppia myös paljon uutta kullankaivuusta maailmalla.

Pelkkä museokäynti ei meille riittänyt tällä kertaa vaan innostuimme kullan kaivuusta sen verran, että halusimme päästä kokeilemaan huuhdontaa sekä kaivamista itse. Kultamuseon vieressä sijaitseekin kätevästi Kultakylä ja mahdollisuudet kullanhuuhdonnan kokeilemiseen.

Kuva: Heikki Sulander

Kullanhuuhdonnan lyhyt oppimäärä

Kulta on metallia ja noin seitsemän kertaa raskaampaa kuin tavallinen maa- ja kiviaines. Sitä esiintyy maaperässämme hiekan ja maa-aineksen seassa ja sitä kaivetaan sekä koneellisesti, että käsin lapioimalla.

Ensimmäisenä kaivetaan haluttu määrä hiekkaa esimerkiksi ämpäriin taikka isommilla valtauksilla kottikärryittäin. Hiekka lasketaan ränniin, jonka tarkoituksena on huuhtoa suurin osa hiekasta pois ja jättää kulta sekä muu raskasmetalli ja mahdolliset korukivet rännissä olevaan matoksi kutsuttuun osaan, jossa on pieniä esteitä, johon kulta jää. Juuri painonsa vuoksi kulta painuu veden virratessa pohjalle ja jää rännin mattoihin kun taas kevyempi maa-aines huuhtoutuu pois.

Hiekkaa lapioidaan ränniin. Kuva: Heikki Sulander

Aivan viimeinen vaihe on vaskaaminen eli kullan huuhdonta, kyseiseen toimintaan tarkoitetulla vaskoolilla. Vaskooliin voi kaivaa myös pienemmissä määrin hiekkaa suoraan ja huuhtoa mahdollisen kullan esiin ilman nk. rännitystä.

Kuva: Heikki Sulander
Kuva: Heikki Sulander

Vaskoolia ravistellaan ensin ja saadaan kulta jälleen painonsa ansiosta painumaan muun hiekan alle. Tämän jälkeen hiekka huuhdotaan vaskoolista tietyin liikkein aina välillä ravistellen ja hiekan alta lopulta paljastuu tummempi niin kutsuttu upahiekka ja sen seasta itse kulta, jos onni suosii.

Tällainen määrä löytyy parista kymmenestä kottikärryllisestä hiekkaa.

Luonnon keskellä mieli rauhoittuu

Itse kun Tankavaarassa asun olen Lapin museoseikkailun lisäksi saanut seurata kullankaivajien elämää läheltä ja päässyt mukaan valtauksille näkemään myös koneellista kaivuuta sen lisäksi mitä Kultakylässä on käsinkaivuuta seurannut ja kokeillut.

Onhan se lapioiminen kottikärrykaupalla maata toki raskasta, mutta jotenkin myös rentouttavaa. Valtaukset sijaitsevat usein keskellä Lapin erämaita ja ulkona töitä tehdessä mieli jotenkin pysähtyy ja sitä rauhoittuu luonnon keskellä. Kuukkelikin saattaa käydä paikalla tervehtimässä.

Itse kullan huuhtominen puolestaan on koukuttavaa puuhaa kun sieltä hiekan alta toden totta paljastuu keltaista metallia kovan työn palkinnoksi.

Palataan kuitenkin vielä takaisin Kultamuseoon muun muassa legendaarisen Petronella-tarinan pariin sekä katsomaan miltä se kullankaivuu oikein näytti: