Koiranjuomalampi on täydellinen uimapaikka kesähelteillä

Kesähelteistä on saanut nauttia viime päivinä Lapissakin, joskin työn merkeissä. Vapaapäivän kunniaksi päätin kiertää tutun lenkin Jorpulipään huipulle ja pulahtaa matkan varrella Koiranjuomalampeen vilvoittelemaan.

Päivän mittaan lämpötila kohosikin lähelle kolmeakymmentä, joten pulahdus pienessä tunturilammessa oli oikein paikallaan.

Seuranani oli koko matkan ajan sen verran ystäviä, ettei juuri kehdannut pysähtyä ennen kuin ylhäällä tunturissa. En olekaan ennen niin reippaasti kipittänyt Jorpulipäälle kuin tänään kiitos takaa-ajavien paarmojen!

Huipulla tuuli mukavasti eikä hyönteiset olleet kiusaksi, joten sain hieman hengähtää ennen kuin suuntasin Koiranjuomalammen laavulle.

Koiranjuomalammen laavu on ihana taukopaikka Urho Kekkosen kansallispuistossa Tankavaaran geologisen polun varrella. Talvella laavulta tai lammen jäältä voi ihailla revontulia ja kesällä paikka on mitä parhain uimiseen.

Vesi on kirkasta ja rannalta näkee hyvin pohjan kivet. Onneksi otin uimakengät matkaan sillä kivilohkareet ovat melko liukkaat. Vesi ei ollut ollenkaan kylmää niin kuin olin ajatellut vaan sopivan lämmintä sukeltaa karkuun pinnalla vaanivia paarmoja.

Kirkkaasta vedestä huolimatta pinnan alla ei juuri ollut mitään kummempaa, kivilohkareita vain. Mutta uidessa tuli halu päästä tutkimaan enemmänkin näitä Lapin kirkkaita lampia. Toivotaan, että elokuussa olisi vielä lämmintä kun kiireet helpottavat.

Retkeni oli pyhitetty pelkästään Koiranjuomalammen tutkimiselle ja uintireissulle, ja koska nyt on metsäpalovaroitus ei tullut kyseeseenkään laittaa tulia laavulla. Eipä siinä malttanut juuri uinnin lisäksi enempää norkoilla kun paarmoja oli niin vietävästi.

Lapin museoseikkailu: Kullanhuuhdonnan juhannuskilpailut Tankavaarassa

Suunnittelimme Museokortin kesän museoseikkailija-kampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa.

Tankavaarassa seikkailumme vei Kultamuseoon, joka on oikea tarinoiden aarreaitta kaikkea Lapin kullan historiaa unohtamatta. Kultamuseossa tarinoiden parissa voisi viettää aikaa vaikka koko päivän, mutta kultakuume kun iski oli kultaa päästävä vielä huuhtomaan itsekin. Videolla pääset hyppäämään mukaamme Tankavaaraan ja kullan maailmaan:

Ensikertalaisena kullanhuuhdontakilpailuissa

Kun olimme tutustuneet kultahistoriaan sekä kokeilleet itsekin kullanhuuhdontaa Kultakylässä koitti juhannus ja kullanhuuhdonnan juhannuskilpailut. Tähän oli tietenkin osallistuttava ja meidän Lapin museoseikkailijaporukasta kilpailuun lähtivät allekirjoittanut sekä Rinkkaputki-blogin Anne!

Kullanhuuhdonnan kilpailuissa tarkoituksena on löytää tietty määrä kultahippuja mahdollisimman hyvässä ajassa. Tuomaristo piilottaa ennalta sovitun määrän (5-12) kultahippuja ämpärilliseen hiekkaa ja kilpailijat eivät tiedä tätä määrää vaan kilpailutilanteessa sitten tyhjentävät ämpärin vaskooliin ja koettavat huuhtoa kaikki hiput mitä löytävät talteen.

Hyvä aika ämpärillisen tyhjentämiseen näytti olevan yhdestä kolmeen minuutin paikkeilla ja ratkaisevaa on, että jokaisesta hukatusta kultahipusta saa kolmen minuutin aikasakon. Eli voittajan tulee olla sekä nopea, että löytää kaikki piilotetut hiput!

Osallistuimme aloittelijoiden sarjaan Annen kanssa ja meidän ajat oli toki aika paljon pidempiä kuin kokeneempien kisaajien. Mutta olen oikein ylpeä tuloksestani sillä löysin kaikki kahdeksan hippua ajassa 5:31 ja sijoituin hopealle. Tästähän alkaa uusi harrastukseni!

Palkintona oli pokaali ja ehtaa kultaa sekä löydetyt kisahiput sai tietysti pitää.

Juhannus oli Tankavaarassa sateinen, mutta mieleenpainuva. Oli hauskaa päästä kokeilemaan tuota kullanhuuhdonnan kilpailua, joka onkin isossa osassa nyt elokuussa kun Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskilpailut valloittavat Tankavaaran. Itsehän menin jo nimeni ilmoittamaan MM-kisojen aloittelijoiden sarjaan, saa nähdä miten käy!

Jutun kuvat: Heikki Sulander

Lapin museoseikkailu: Siidan saamelaismuseo ja Inarijärven risteily Ukonkivi-saarelle

Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa sekä Inarijärven risteily katsomaan tunnettua nähtävyyttä Ukonkiveä.

Siidan saamelaismuseo on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka esittelee saamelaisten historiaa sekä tapoja ja kulttuuria. Museo käsittää sisätilojen pysyvät sekä vaihtuvan näyttelyn ja ulkomuseon, jossa kävimme muun muassa opettelemassa suopungin heittoa! Tule mukaan oheisen videon myötä kanssamme Siidaan:

Siidan kierroksen jälkeen lähdimme aivan Siidan pihalta lähtevällä risteilylautalla Inarijärven risteilylle.

Inarijärvi on Suomen toisiksi suurin sekä Lapin maan suurin järvi, joka levittäytyy lähes merimäisesti silmänkantamattomiin. Keskellä järveä kohoaa selkeästi muista saarista erottuva Ukonkivi, joka on aikanaan ollut saamelaisille pyhä palvonnan paikka.

Saarelle astuessa halusin pyhittää ajatuksen jos toisenkin Ukko -jumalalle

Aikoinaan kun Ukonkivi oli pyhä palvontapaikka, jolle naiset eivät saaneet astua lainkaan ja miehetkin soutivat rantaan kunnioittavasti hiljaisuuden vallitessa, etteivät vain häiritsisi mahtavaa Ukko-jumalaa metelillä. Nykypäivänä risteilyalus vie turisteja Siidan satamasta tutustumaan kiveen ja sen kallioille astuvat niin miehet kuin naisetkin.

Ihmisjoukossa saarelle saapuessa koin kuitenkin hyväksi mielessäni pyhittää ajatus jos toinenkin Ukko-jumalalle ja pyytää vähän anteeksi sitä, kun jalallani maihin nousin. Saaren erikoinen muoto ei antanut ihmetyksen aihetta, miksi kalliota on pidetty pyhänä.

Ukonkiven huipulta avautuvat maisemat olivat kerta kaikkiaan hienot. Erämaisessa järvessä näkyi lukuisia saaria ja aivan horisontissa jylhiä tuntureita.

Ukonkivelle rakennettuja rappusia pitkin oli helppo nousta kallion huipulle näkemään parhaimmat maisemat. Risteilyllä aikaa saarelle on vain 20 minuuttia ja mietimmekin, että olisi hienoa vierailla täällä omin kyydein joskus. Viereisessä saaressa näkyikin melojia rantautuneena.

Inarijärven risteily on hieno kokemus, joka kannattaa hyödyntää Siidan museossa vierailtaessa. Risteilyt lähtevät Siidan satamasta kesäisin kahdesti päivässä kohti Ukonkiveä, jossa pysähdytään säävarauksella. Matkan varrella nähdään myös vanha hautausmaasaari sekä ranta, josta lähtee vaellusreitti Pielpajärven erämaakirkolle. Patikoimaan aikovat voivat jäädä laivasta tässä pois.

Museokortin seikkailukierros oli hienoa päättää Inarissa ja kruunata museokesä Inarijärven risteilyllä. Lapin museoista kiersimme jo hyvän osan, mutta vielä on kohteita näkemättä. Ehkä näemme vielä Lapin museoseikkailusta osan kaksi!

Jutun artikkelikuva: Heikki Sulander

Iltauinnilla Rotimo -järvessä

Tänä vuonna tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti ja koska Lapissa kesä on lyhyt, minua huolettaa, etten kerkeä tehdä kaikkea mitä haluaisin kesällä Lapissa tehdä.

Yksi asia, joka on jäänyt myöhälle on uiminen. Pidän vedestä ja uimisesta ehkä yli kaiken ja viime vuonna taisin räpiköidä järvissä ainakin toukokuusta syyskuulle. Tänä vuonna heitin talviturkin vasta nyt heinäkuun ollessa jo hyvässä vauhdissa.

Minulla on muutama vapaapäivä ja tulin ne viettämään maalle Pohjois-Savoon isän kotiin ja lapsuuteni mummolaan. Mummoa ei enää ole, mutta paikka on yhä ja sen maisemat sekä järvi, jossa lapsena on tullut uitua ja leikittyä paljon.

Tämä hienohiekkainen ranta ei ole aivan mummolan talon vieressä, mutta lyhyen matkan päässä silti Rotimo -järven pohjoisrannalla. Särkilahdeksi kutsuttu ranta on matala ja loistava aurinkoisen kesäpäivän viettoon. Kesällä täällä tosin on aina hyttysiä ja yleensä paarmojakin. Lapsena niitä sukelleltiin pakoon veden alle.

Särkilahdessa vesi on kirkasta ja rannalla kaislikossa näkyy lumpeita sekä ulpukoita. Pikkuisia kaloja uiskentelee parvina matalikossa. Tämän poukaman rantahiekka on aivan hienoa ja tasaista, ei ollenkaan ikäviä kiven murikoita satuttamassa jalkapohjaa.

Rotimon vesi on yleensä melko kylmää, liekö johtuen soista laskevista puroista, jollainen yksi solisee aivan Särkilahden rannan tuntumassa. Toki kuumat kesäpäivät lämmittävät myös vettä, mutta tänä kesänä näin heinäkuun puolivälissä vesi tuntui kylmältä ja se oli varmaankin jotain 15 ja 17 asteen välistä.

Talviturkki jäi Rotimoon ja mietin pulahtaessa, että uimiselle ja vedelle on löydyttävä aikaa Lapissakin.

Nyt asun paikassa, jossa isoja vesistöjä ei ole aivan välittömässä läheisyydessä, mutta on meillä Tankavaarassa on yksi varteenotettava uintipaikka Koiranjuomalampi pienen patikoinnin takana sekä lähikylässä Vuotsossa on kaiketi hyvä uimaranta. Lisäksi Tankavaaran läpi virtaava Hopiaoja tuntuu pelastukselta sillä puron solinan äärelle ei ole kuitenkaan kovin pitkä matka mikäli sitä tuntee kaipaavansa.

Pyhän tunturin laella Sompion luonnonpuistossa. Pyhä-Nattasen luontopolku

Vihdoin tein päiväretken Sompion luonnonpuiston kuuluisalle Pyhä-Nattasen tunturille. Vaikka olen jo kohta puolisen vuotta täällä Tankavaarassa majaillut, ei ole tullut mahdollisuutta vielä käydä Nattasilla, jotka ovat Tankavaarasta vain puolen tunnin ajomatkan päässä.

Talvella kohde onkin saavuttamattomissa, sillä paikalle vievää metsäautotietä ei aurata, ja aivan keväällä ei kannata koittaakaan ajaa mutaista tietä. Mikäli Nattaset haluaa kokea talvella, yksi oiva suositus on kiivetä Tankavaaran Jorpulipäälle niitä ihailemaan maisemasta!

Pyhä-Nattanen kohoaa luontopolkuineen Sompion luonnonpuiston länsiosassa. Itse Pyhä-Nattasen huiputus on suuntaansa 2 kilometrin mittainen ja sille pääsee Vuotson kylästä lähtevän Sompiojärventien varresta. Huipulta voi kuitenkin jatkaa eteenpäin rengasreittiä pitkin 7 kilometrin pituisen Pyhä-Nattasen luontopolun, jonka varrella on sopivasti laavu evästaukoa varten.

Luonnonpuistossa saa liikkua ainoastaan merkityillä reiteillä

Reitti kulkee alkuun pitkospuita pitkin, mutta hyvin pian se lähtee nousuun kivistä polkua pitkin.

Sompion luonnonpuistossa liikkuminen on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä, jotta luonnonpuiston luontoa voidaan suojella. Sompiossa onkin runsas lintu- kasvi- ja eläinkunta, minä bongasin ainakin tiltaltin sekä pajulinnun tai Lapin uunilinnun. Jälkimmäisestä en ole aivan varma, ehkä se oli pajulintu.

Välistä kuitenkin näkee kuinka polku on lähtenyt elämään runsaiden kävijämäärien johdosta ja edessä saattaakin olla jopa kolme tampattua uraa. Kevään aikaan kun maa on vielä märkää on parempi odottaa, sillä luultavasti polut ovat alkaneet levitä juuri siksi kun kävijät kiertävät märimpiä paikkoja.

Nousu ei ole pitkä ja pian edessä häämöttää jo laki sekä Palovartijan tupa. Aivan ennen huippua maasto muuttuu hankalakulkuisemmaksi rakkakivikoksi. Huipulla louhikko muuttuu laakeammiksi kiviksi, joilla tekisi mieli tassutella avojaloin.

Mökki on ollut aikaisemmin autiotupana, mutta nykyisellään se palvelee retkeilijöitä päivätupana ja levähdyspaikkana. Huipulla usein tuulee, joten minäkin hain hetkeksi suojaa tuvan sisällä.

Metsäsaamelaisten pyhä paikka

Metsäsaamelaiset uskoivat luonnonhenkiin, joiden olinpaikkoina pidettiin seitoja, erikoisen näköisiä kiviä tai puupylväitä. Monien Pyhä -etuliitteisten tunturien ja järvien tapaan myös Pyhä-Nattanen on ollut metsäsaamelaisten palvoma pyhä paikka.

Pyhä-Nattasen vaikuttavin nähtävyys upean näköalan lisäksi on huipulla kohoavat toori -kivimuodostelmat. Toorit ovat syntyneet graniitin lohkeillessa suorakulmaisesti muodostaen kookkaita kivipahtoja. Korkeimmillaan toorit ovat kymmenenkin metriä korkeita ja vaikuttavan näköisiä. Onkohan nämä tooripahdat luonnonhenkiä täynnä?

Nattastuntureiden graniitti on niin kovaa kiveä, että näiden tuntureiden huiput eivät ole pyöristyneet jääkauden vaikutuksen alla vaan jääneet Nattasille tunnusomaisiksi terävähuippuisiksi. Alemmassa kuvassa näkyvät vasemmalta oikealle Seinätunturi, Terävä-Nattanen ja Suku-Nattanen.

Oitis kun nousin huipulle en ihmetellyt lainkaan miksi paikkaa on pidetty pyhänä. Oli se sen verran vaikuttava. Vaikka Pyhä-Nattanen ei ole kovin korkea on uskomattomat tooripahdat sekä kaukaisuuteen levittäytyvä maisema huikean näköisiä. Tätä on tituleerattu myös Suomen yhdeksi kauneimmista paikoista, eikä suotta!

Rengasreittinä Pyhä-Nattasen luontopolku on hieno ja antoisa, mutta lasku eri reittiä kuin tullessa on huomattavasti haastavampi järkälemäisten lohkaireiden takia kun merkitty reitti kulkee välillä aivan keskeltä kivikkoa. Itse jouduin laskeutumaan välistä pyllymäkeä ja sivuttain mahalteni, kun kivet olivat niin suuria ja epätasaisia.

Retkellä oli hauska bongailla erilaisia kukkia. Metsätähti kukki iloisesti korkeammalla tunturin rinteessäkin sekä alhaalla näkyi ainakin suopursua sekä suokukkaa.

Loppupuolella saavuin ihastuttavalle Nalijoen laavulle pitämään taukoa rankasta kivikkokiipeilystä. Laavun yhteydessä on huussi ja puuvaja. Se sijaitsee metsäisissä maisemissa pienen solisevan puron tuntumassa.

Sompion luonnonpuistossa ei sovi yöpyä missään muualla kuin Sompiojärven leirintäalueella, mutta evästelyyn tai muuten vain taukopaikaksi tämä laavu käy erinomaisesti.