Sanomattakin selvää, että vuosi 2020 on ollut kaikille haastava ympäri maailman. Olen itse onnekkaassa asemassa, että kotioloissa pohjoisessa ei minun arkeeni korona juuri ole vaikuttanut. Töitä ei tietysti ole samalla tavalla ja talvisesonki on nyt aivan erilainen – sesonkia ei ole. Toisaalta tämä tilanne on antanut tilaa tehdä kaikkea mitä itse on halunnut ja olen saanut viettää enemmän aikaa lapinkoiran pentuni kanssa, tästä olen onnellinen.
En ollut suunnitellut matkoja, jotka nyt olisivat jääneet tekemättä. Yhdet kullanhuuhdonnan kilpailut peruuntuivat ja se tietysti harmitti, mutta Tankavaaran suomenmestaruuskisat saatiin järjestettyä ja siellä oli hauskaa. Kesällä riitti töitä kun suomalaiset lähtivät Lappiin ja työpaikan kannalta toki toivon, että suomalaiset matkustaisivat tänne jatkossakin ja, että pian myös ulkomailta lähtisi liikenne takaisin.
Tähän olen koonnut kuvien muodossa muistoja kuluneen vuoden hyvistä hetkistä:
Kaamos juuri ennen ensimmäistä auringonnousua.Vuoden ensimmäiset nokipannukahvit.Oli jännittävä tähtiyö.Vesi on elementtinä tärkeä ja sitä kaipaa koko pitkän talven. Kesään mahtui paljon muitakin muistoja, etenkin kullanhuuhdonnan parissa, mutta niistä hetkistä ei tallentunut kuvia.Yhden hyvin ex-tempore autoreissun tein Norjaan kesällä, kun rajat olivat auki. Retkeilin ja kiersin Varanginvuonon alueella. Ensi vuodelle jäi haaveisiin käydä Pykeijassa ja ehkä pohjoisemmassa Norjassa.Tämän maiseman varmasti moni tunnistaa. Loppukesästä kävin Kittilässä ja Levillä ja tuli sitä käytyä myös Pallaksella ihailemassa Taivaskeron maisemia!Metsät ja erämaat Ivalojoen reunamilla ovat oikea aarreaitta poronsarvia ynnä muita ajatellen. Matkalla Ritakoskelle Palsinojalta nökötti tämä kallo, joskin joku oli sen nostanut oksalle enkä sitä vienyt mukaani.Tietysti vuoden tärkein juttu oli pienen Mallan saapuminen kotiin. Ihana on kesän tyttö ja minulle hän tuli elokuussa. Mallasta tuli oitis paras retkikaveri!Tämä oli kiva retkipäivä Ivalossa Akupäälle. Maisemat oli tosi hienoja ja Mallakin jaksoi ensimmäisen pidemmän retken hienosti.Tämä revontulikuva on alkuvuodesta otettu. Syksyn revontulia näin kyllä, mutta nyt ei ole kameralla niitä tullut kuvattua.Viimeiset kuvat on joulukuulta. Saatiin muutama oikein kylmä päivä ja yö, Mallakin koki ensimmäiset kovat pakkaset.Paljon olen viettänyt aikaa kotona ja se on todella tärkeä paikka. Olen vuoden verran asunut tässä mökissä ja ikävä sinne tulee jos olen käymässä muualla. Minulla on hienot metsät ympärillä, joissa saa kulkea rauhassa mitä nyt poroihin ja riekkoihin törmää silloin tällöin.
Joulun aikaan on sattunut muutama oikein kylmä päivä. Oikeastaan jo ennen joulua yhtenä päivänä lämpötila oli laskenut alle -20 asteen ja iltaa kohden kotona mittari näytti -27 parhaimmillaan. Tuona päivänä kävin Inarissa kaamoksen värejä ihailemassa, muuten kun päivät ovat olleet melko harmaita ja pilvisiä.
Mallan kanssa käytiin ihailemassa Juutuanjoen pauhuja ritakoskella. Kirjoitin päivästä myös Retkipaikan joulukalenteriin, jutun voit käydä lukemassa täältä. Malla koki ensimmäiset kovat pakkaset tuolloin ja kosken pauhu oli myös jännittävää sen mielestä.
Upea paikka olikin! Alkutalvesta kävin Jäniskoskella ja nyt ihailtiin kuohuja Ritakosken kohdalta.
Joulu tuli hiljalleen ja sain viettää sen muutaman työpäivän jälkeen vapaalla rentoutuen yhdessä ystävän kanssa. Se oli erilainen joulu sillä yleensä sitä on ollut viettämässä vanhempien luona tai sitten töissä, mutta nyt olinkin vain kotona. Kävimme jouluaterian syömässä aattoiltana Tankavaarassa, ja muuten rentouduttiin ja ulkoiltiin Mallan kanssa.
Joulupäiväksi taivas selkeni ja pakkasen kiristyessä tulikin oikein loistava ulkoilusää. Malla nauttii talvesta ja lumesta.
Yöllä tuli oikein kylmä ja seuraavaksi päiväksi alle -30 astetta. Kotona ulko-ovi keräsi huurrekerroksen sen ja välioven väliin ja takkaa sekä saunaa tuli lämmitettyä ahkerasti.
Emme valitettavasti saaneet nähdä revontulia, mutta kuutamoyö itsessään oli silti taianomainen. Yhtenä iltana näimme hailakan vihreän juovan taivaanrannassa, mutta ei mitään mainittavaa.
Kylätie oli joulun aikaan upean näköinen kun kyläläiset olivat laittaneet jäälyhtyjä pitkin katua. Meillä on muutenkin hiljaista ja pimeää niin jouluvalot ja lyhdyt näyttävät talvella niin kauniilta.
Yhtenä iltana tuli kaivettua nuotiopaikkakin pihalta esiin ja laitettua tulet. Kyllä tunnen itseni onnekkaaksi kun saan asua tällaisessa paikassa. Tuli on aina maaginen ja sen katseluun voisi kuluttaa loputtomasti aikaa ja ihanaa on, että sen voi sytyttää pihaan koska vaan ja nauttia.
