Olen ruvennut tykkäämään salaateista aivan uudella tavalla kun tekee maukkaan kastikkeen siihen mukaan. Pelkkä öljy ja viinietikka toimii joskus, mutta on vähän tylsä vaihtoehto. Lisäksi, jos ruoaksi syö pelkkää salaattia sen pitää mielestäni olla iso ja täyttävä!
Avokado on myös ihan lempparini salaateissa (ja muutenkin) sekä siitä saa myös herkullisen ja täyteläisen kastikkeen aikaiseksi. Tässä yksi suosikeistani:
1 kokonainen avokado
1 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
*Loraus (~1rkl) coconut aminos -kastiketta, vaihtoehtoisesti voi pistää teelusikallisen soijakastiketta
**vajaa ruokalusikallinen cashewtahnaa. Tämä ei ole pakollinen, mutta omaan makuun tuo kivasti täyteläisyyttä ja makeutta.
Sekoita kaikki hyvin keskenään ja tarjoile runsaan salaattipohjan kanssa. Minä käytin lehtikaalta sekä loput jämät jäävuorisalaatista jääkaapista pyörimästä. Päälle ripottelin vielä hieman kuorettomia hampunsiemeniä.
Jos lehtikaalta käyttää salaatissa tai syö raakana ylipäänsä kannattaa se a) silputa pieneksi ja b) hieroa hetki esim sitruunan mehun ja suolan kanssa, jotta saa sitkeän koostumuksen hieman pehmenemään.
Tämä salaatti on melko rasvainen johtuen avokadosta ja pähkinätahnasta, mutta ihminen tarvitsee terveellisiä rasvoja. Ja avokado vaan on hyvää! Muutenhan tässä onkin sitten hyvä vitamiiniannostus päivään, tummanvihreät salaattikasvithan ovat todella terveellisiä.
*Coconut aminosia löytää esim ruohonjuuresta. Se on luontaisesti gluteeniton, soijaton sekä vähemmän suolainen vaihtoehto soijakastikkeelle, mutta maistuu hyvin paljon samalta.
**Cashewtahnaa löytää myös esim. ruohonjuuresta sekä muista ekokaupoista. Itse en pidä maapähkinävoista sitten yhtään, joten monesti käytän muita pähkinävoivaihtoehtoja. Cashewtahna toimii mielestäni parhaiten erilaisissa kylmissä kastikkeissa, ja sitä voi tehdä myös itse tarpeeksi tehokkaalla tehosekoittimella!
Tänä viikonloppuna vietetään Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tapahtumaa, johon en ole vielä kertaakaan muka kerennyt osallistumaan. Valitettavasti olen tämän nimenomaisen viikonlopun yöt töissä, joten ohi menee tälläkin kertaa. Onneksi luontoon pääsee nukkumaan koska vain ilman erillistä tapahtumaa ja näin ennen työvuoroa olenkin käyttänyt päivääni suunnitellen seuraavaa vaellusretkeäni.
Tästä inspiroituneena voisin avata ulkona nukkumisen kokemuksiani tänne blogiin ja hieman vertailla erilaisia majoittumismuotoja, joita itse olen kerennyt kokeilemaan.
Teltta
Olen aloittanut retkeilyharrastukseni yöpymällä perinteisesti teltassa ja ehkä oleellisinta, kuten missä tahansa nukkuessa on ihan vaan tarpeeksi lämmin makuupussi ja hyvä alusta, jotta nukkumisesta tulee mukavaa. Sitten itse telttan kannalta tärkeintä lienee kankaan vesipilariarvot, että majoite pitää sadetta sekä teltan paino mikäli jalkaisin tulee kuljettua pidempääkin matkaa.
Eräs alkukesä koin kantapään kautta lämpimien varusteiden tärkeyden, kun päätin yöpyä teltassani Lemmenjoen kansallispuistossa pelkällä kesämakuupussilla. Se oli tuolloin kesäkuu, jolloin lämpötila oli yöllä +5 asteen luokkaa. Ja ainakin itse olen niin herkkäuninen kylmässä, ettei siitä nukkumisesta oikeastaan tahtonut tulla mitään. Kuluneen kesän aikana sitten nukuin teltassa ihan kunnon kolmen vuodenajan untuvamakuupussin kanssa vaikka asteita oli yöllä huomattavasti enemmän ja en ainakaan palellut, mutta ei tullut liiemmin kuumakaan.
Kun varusteet on kohdillaan, teltta on kiva majoittumismuoto etenkin sateella ja tuulessa tai jos tahtoo hyttysiä sun muita ötököitä karkuun. Itselläni on käytössä Haltin kahden hengen Koli teltta, johon olen kaikin puolin ollut todella tyytyväinen. Alennusmyynneistä se ei ollut hurjan kallis ja se toimii myrskyisemmässäkin säässä pysyen kasassa ja pitäen veden visusti ulkona. Se on helppo koota ja mukavuutta lisää tilavat absidit eli eteiset, jotka tässä teltassa löytyvät molemmista päädyistä. Painoa teltalla on kuitenkin noin 3,5 kiloa, mutta itse olen enemmän viikonloppuretkeilijä joten omiin tarpeisiini se on erittäin hyvä. Koska yleensä retkeilen yksin voisi yhden hengen teltta olla tehokkaampi ratkaisu, mutta halusin teltan, johon mahtuu kaverikin tarvittaessa mukaan. Ja ei tuolla liikaa tilaa tunnu olevan yksin minullekaan.
Laavu
Laavussa olen nukkunut niin talvella kuin kesälläkin. Kesällä kylmyys ei niin vaivaa, mutta mahdolliset hyönteiset senkin edestä.
Talven yöretkellä yllätyin kuinka hyvä ja lämmin minulla oli -15 asteen pakkasessa eikä nuotiokaan lämmittänyt koko yötä. Voisin kuvitella, että puualusta hieman maasta irti on lämpimämpi kuin suoraan maassa oleva teltan pohja.
Talviyö Heikinjärvellä
Matkattiin ystävän kanssa tuolloin Salamajärven kansallispuistossa ahkion kera ja tavaraa pystyi ottamaan hieman eri tavalla mukaan kuin kantaen kokonaan rinkassa. Minulla oli varustuksena kaksi makuupussia, halusin testata kuinka pärjään kolmen vuodenajan untuvapussillani, joka tosiaan ei ole talvimakuupussi ja totesin ilokseni, että erittäin hyvin. Kesämakuupussin tungin varsinaisen makuupussin sisään ja hyvin tarkeni. Alustana toimi ilmatäytteinen makuualusta ja vielä lampaan talja, joka oli ehkä paras ratkaisu ottaa mukaan, se oli uskomattoman lämmin.
Hauskaa, että vaikka nukun kylmässä (siis jos minulla on kylmä) niin kamalan huonosti parhaimmat unet olen saanut melko purevilla -15 asteen pakkasilla laavussa! En vielä täysin ihastunut talviretkeilyyn noin yöpymisen kannalta, mutta jos uudestaan menen se on varmasti laavu valintana.
Riippumatto
Riippumatto on itselle melko uusi tuttavuus, mutta kun pääsin siinä nukkumaan kesällä Puolassa ollessani se nousi heittämällä lemppariksi! Matto on Ticket to the Moonin Single.
Nukun tavallisesti kotona sängyssä yleensä jonkilaisella mutkalla ja kasassa joten riippumatossa sain mitä mukavimman asennon nukkua. Teltassa tai laavussa alusta on suora ja kova, jolloin esimerkiksi kyljelläni maatessa ei ole kaikkein mukavinta (vaikka nukun silti laavussa tai teltassa yleensä jotenkin puoliksi kyljelläni), mutta riippumatossa kyljellä tai selälläänkin sain hyvän asennon ja jalat hieman koukkuun koska yleensä en pysty jalat suorana nukkumaan.
Jos kuitenkin haluaa oikeaoppisen suoran asennon aikaan riippumatossa siihen on hyvä vinkki ohjata vartalo pitkittäin hieman viistosti eikä suoraan riippumaton mukaisesti. Jos makaat suoraan maton mukaisesti vartalo tekee samanlaisen kaarevan linjan kuin itse mattokin, mutta viistosti saat selkärangan suoraksi.
Riippumatossa voi kuitenkin tulla herkästi kylmä, koska kehosi paino painaa makuupussin tiivisteen kasaan mattoa vasten ja mikäli vähänkään tuulee se tuntuu kylmästi selässä. Tähän ratkaisuna kannattaa laittaa hyvä makuualusta allesi mattoon tai sitten on olemassa vielä maton ulkopuolelle viriteltäviä aluspeitteitä jotka näyttävät vähän makuupussilta, ja niiden on tarkoitus eristää lämpöä olemalla sinun ja riippumaton ympärillä.
Kuluneena kesänä oli kovat helteet ja Puolassakin yöllä asteet olivat noin +17-+20, mutta liian lämmin ei tullut nukkuessa makuualustan ja untuvaisen kolmenajan makuupussin kanssa, ainoastaan aamulla kun aurinko nousi tuli hiki makuupussiin.
Retken aikana satoi aika rankastikin ja minulla oli riippumaton suojana DD-Hammocksin super light tarppi, joka superkeveydestä huolimatta vaikutti todella hyvälaatuiselta ja kestävältä ja hyvin piti sateen ja tuulen poissa.
Tupa
Suomessa – etenkin Lapissa sekä maamme itäisissä osissa on kattava varaus-, vuokra- ja autiotupien verkosto, jota voi retkeillessä hyödyntää. Riippuen retken luonteesta varaus- ja vuokratupien kohdalla petipaikka on taattu ja se mahdollistaa kevyemmät kantamukset kun majoitetta ei tarvitse kantaa mukana.
Montellin Maja
Mikäli retki on kovin pitkä, kaukana palveluista ja ns. erämaan armoilla olisi syytä kuitenkin huomioida riskit ja ottaa jonkinlainen majoitusratkaisu mukaan. Koskaan ei tiedä, jos jotain sattuu ja on yövyttävä kesken matkan.
Pelkästään autiotupien varaan ei kannata yöpymistä myöskään laskea. Autiotupia saa toki hyödyntää ja niissä yöpyä (tarkistathan, että kyseessä on yöpymiseen tarkoitettu tupa eikä esimerkiksi päivätupa), mutta etenkin suosituimmilla retkeilyalueilla pitää ottaa huomioon, että tuvat on tarkoitettu kaikille ja antaa tilaa muillekin.
Parhaimmillaan tuvasta saa suojaa huonolla säällä ja voi huoltaa tai kuivatella varusteita samalla. Makoisat unet se tarjoaa myös ja kun muistaa käytöstavat palvelevat ne retkeilijöitä jatkossakin. Tästä voit lukea ja kerrata pelisääntöjä tupien käytöstä.
Kaiken kaikkiaan olen rakastunut riippumattoiluun sen mukavuuden vuoksi ja vaeltaessa on myös kätevää kuinka kevyeksi ja pieneen tilaan majoitteensa saa telttaan verrattuna. Minun rinkkani on myös pieni vain 38 litrainen ja vaikka sivuihin ja hupun alle tavaraa saa mahtumaan alkaa se teltan kanssa jo olla tosiaan liian pieni.
Jännityksellä odotan syyslomavaellustani minkälaisiin ratkaisuihin päädyn varusteiden kanssa kun tilaa on vähän. Mutta minulla on usein aika pienet varusteet muutenkin ja tuo pikkurinkkani on oikea tilaihme, uskoisin pärjääväni sillä sen 2-4 yötä. Rinkasta ja loppusyksyn retkestä lisää myöhemmin.
Kivaa viikonloppua ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa niille, jotka siihen lähtevät mukaan!
Tämä kastike on mun ehdottomia lemppareita pastalle. Turvaudun myös usein tähän kun ei esim kerkeä käymään kaupassa nämä ainekset kun yleensä löytyvät valmiiksi kaapistani. Tai jos vain muuten laiskottaa.
Mun mielestä paras tomaattikastike tulee kun ei sotke liikaa eri mausteita. Suolalla ja pippurilla pääsee jo pitkälle, mutta itse rakastan valkosipulia, joten sitä pitää olla reippaasti! Tuore basilika kruunaa kastikkeen ja pikku neuvo tomaattikastikkeen valmistuksessa on sokeri, joka taittaa kitkerää makua etenkin purkkitomaattimurskan kanssa.
Toinen asia, josta en ikinä saa tarpeekseni ovat kikherneet ja ne kuuluvat tähän kastikkeeseeni aina tuomaan vähän enemmän ravintoarvoa tälle ruoalle.
2-3 valkosipulin kynttä 1 sipuli 1 pkt kikherneitä 1 tölkki tomaattimurskaa (mulla on aina Muttia) 1 pieni tölkki tomaattipyrettä (jälleen esim Mutti) suolaa pippuria sokeria tuoretta basilikaa
Kuullota pannulla ensin oliiviöljyssä sipuli ja lisää hienonnettu valkosipuli. Tässä vaiheessa usein lisään suolaa maun mukaan. Heitä joukkoon kikherneet, tomaattimurska ja -pyre. Sekoita hyvin ja lisää (musta)pippuria ja vielä hieman sokeria. Anna tekeytyä miedolla lämmöllä. Hienonnan tuoretta basilikaa kastikkeeseen sekä tekovaiheessa, että lopuksi heitän annoksen päälle tuoreita lehtiä. Tarjoile oman mieltymyksesi mukaisen pastan kanssa. Annokseen voi vielä lopuksi heittää parmesanjuustoa tai vegaanista Violifen Prosociano parmesaania päälle.
Käytiin iltapuhteena sunnuntaina kiipeämässä Laukaan Hyyppäänvuorelle, jolle reitti onkin melko jyrkkä ja hengästymään pääsee vaikka lyhyt matka onkin.
Paikalla oli muutakin porukkaa nauttimassa hienoista keleistä ja maisemista vaan hyvin mahduttiin mukaan. Siitä on jo vuosia kun olen ensimmäisen kerran vuorelle kiivennyt, silloin hieman eri reittiä vaan nyt ajettiin auto viralliselle parkkipaikalle, josta lähti metkitty selkeä polku kyltteineen kohti huippua. Matkaa parkkipaikalta ei ole kuin reilun kilometrin verran.
Jyväskylästä jos aikoo Hyyppäälle tulee ajaa noin 30 kilometrin päähän Saviolle Laukaaseen, josta pientä hiekkatietä perille asti. Siellä on paikoin opasteitakin tien varrella.
Keli oli tosiaan hieno ja saatiin mukavia kuviakin otettua komeissa maisemissa. Tämä näköala tosiaan vetää vertoja Suomen kansallismaisemalle Kolilla!
