Kategoria: Elämä

Julkaistu

Lempimetsä talvella

Talvi on monesti todella pitkä etenkin täällä Lapissa ja sellaiselle, joka nauttii erityisen paljon kesästä. Minusta usein tuntuu kuin olisin jumissa kaiken sen lumen keskellä sillä en pääse liikkumaan samalla tavalla kuin kesällä, missä vain tai minne vain. Viime aikoina olen kuitenkin hikoillut tuolla hangessa tehden itselleni polkuja lähimetsään, jotta pääsisin kulkemaan muuallakin kuin vain tiellä ja hiihtolatuja pitkin. Itseasiassa nyt hanki kantaa jo välillä noita liukulumikenkiäni, joten rämpiminen hangessa ei ole aivan mahdotonta.

Metsä kotini vieressä on muodostunut uskomattoman tärkeäksi ja halusin päästä jo kulkemaan samoja reittejä kuin kesällä, saatoin viettää päivässä tunteja tuossa metsässä vaellellen ilman päämäärää — Malla-koira tietysti mukana ja sillä tavoin rentouduin.

Olen töissä paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja ystäviäkin näen paljon, joten tarvitsen sen vastapainoksi yksinoloa ja viihdyn erinomaisesti itsekseni. Minun on vaikea kuvitella elämää enää kaupungissa kaiken hälinän keskellä, jossa sosiaalisiin tilanteisiin joutuu huomattavasti enemmän. Metsä on rauhaisa ja omat retket ja yksinolo tuovat minulle energiaa.

Luonnossa saa myös olla oma itsensä ja se varmaan onkin se voimaannuttava kokemus, jota saan. Ei tarvitse miettiä miltä näyttää tai kuulostaa, sanooko jotain oikein ja niin edelleen. En sano, että muut ihmiset vaatisivat mitään sellaista vaan ennemminkin itse itselleen niitä ”rajoitteita” luo ja stressitekijöitä. Ei aina, mutta joskus.

Lempimetsästässäni on monta kivaa paikkaa ja olen todella iloinen kun pääsin näkemään metsää näin talvella. Kesäisin Mallan kanssa viilennytään sellaisissa pienissä metsälammissa ja loppukesästä metsä on pullollaan mustikkaa ja variksenmarjaa. Viime vuonna innostuin myös sienestämään ja löysin hyvän paikan josta aion tänäkin vuonna käydä etsimässä korvasieniä.

Näin talvella metsä uinuu talviunta ja ainoita kulkijoita näytti olleen enimmäkseen jänikset ja oravat. Kiepistä välillä lehahtaa häiriintyneenä teeri kun sattuu kulkemaan liian läheltä. Ketun jälkiäkin on, mutta huomattavasti enemmän tuolla talojen lähistöllä kuin metsän uumenissa, liekö löytävät jotakin tarpeellista ihmisten asutusten liepeillä.

Aurinko tekee myös ison osan hyvästä mielestä. Sinänsä kaamos ei minusta tunnu täällä Lapissa mitenkään raskaalta — siihen aikaan on niin paljon kauniita värejä ympärillä ja sellaista sydäntalven taikuutta, mutta kun monta päivää on pilvistä ja harmaata auringon näkeminen on uskomattoman virkistävä tunne. Usein se tarkoittaa myös kiristyvää pakkasta, mutta se ei tule esteeksi kun pukeutuu vain hyvin. Tuolla hangessa tuli lähinnä hiki, vaikka aamulla mittari näytti -25 astetta.

Talvi ei tosiaan ole vielä ohitse sillä nyt eletään sitä pakkastalven aikaa, jolloin kylmimmät kelit yleensä ovat sekä suurin määrä lunta. Auringon myötä tulee hankikantotalvi ja toukokuussa ollaan hetken aikaa välivaiheessa kun ei enää pääse kunnolla hiihtämään, mutta kevätkään ei vielä täällä ole kunnolla alkanut. Lisääntyvät aurinkoiset kelit luovat kuitenkin innostunutta mieltä kesää odottaessa.

-Kaija

Julkaistu

Ajatuksenjuoksua ja mitä minulle kuuluu

Havahduin juuri siihen, että työkseni kirjoitan tekstejä, blogeja ja artikkeleita enkä ole omaa blogiani päivittänyt aikoihin. Vuonna 2021 tasan kerran olen jutun tänne rustannut. Ihmettelin, miksi ihmeessä en ole kirjoittanut, kun pidän kirjoittamisesta sekä sisällön luomisesta valtavan paljon. Syy täytyy olla ja onkin kiire. Vaikka korona-aika on verottanut omalta osaltaan myös omaa päätyötäni ravintola- ja matkailualalla olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä. Ehkä lieveilmiönä vallitsevassa tilanteessa matkailu Suomessa on kuitenkin lisääntynyt hurjasti ja se on näkynyt etenkin kesässä.

Valitsin tähän jutun oheen kuvamuistoja viime vuoden ajalta. En ole kirjoittanut blogia, mutta kuvia on tullut tallennettua vuoden varrelta retkiltä ja elämästä.

Alkuvuoden kevättalven aurinkoa.

Kaipaan omien juttujen sekä luovan tekstin kirjoittamista paljon. Töissä mielelläni teen tekstejä, mutta tilaajalta on tietysti määritellyt raamit mistä ja miten kirjoitan. Sen vuoksi oma blogi oli mukava harrastus kun sai kirjoittaa mistä haluaa. Ehkä taas otan oman juttuni esiin ja ryhdyn tekemään sivuani jälleen.

Keväällä tulee aina taviokuurnat lintulaudalle.

Nautin Lapissa asumisesta paljon, mutta viimeaikoina tietynlainen rauha ja oma aika on noussut valtavan tärkeäksi. Lappi itsessään on tällaiseen mitä mainioin ympäristö asua, mutta töissä minun tulee oltua niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että oma sosiaalinen jaksamiseni kuluu työssä aika hyvin loppuun ja vastapainoksi kaipaan yksinoloa. Jännä muuten huomata miten kaupungissa asuessani olin useammin yksinäinen kun taas nyt yksin asuessa syrjässä menosta ja meiningistä minulla ei ole yksinäinen olo lainkaan.

Tuli mieleen, että voisin kirjoittaa enemmän tuntemuksistani näin muutaman vuoden Lapissa asumisen jälkeen. Tiedän, että moni haaveilee Lappiin muutosta ja mietiskelee asiaa, joten ehkä sellainen Lappi-sarja voisi olla mielenkiintoinen ja hyödyllinen muille. Miltä se kuulostaisi?

Ihana retki Sarmitunturiin kuumana kesäpäivänä! Tästä paikasta kirjoitinkin sen ainoan jutun viime vuonna.

Olen äärettömän kiitollinen kuluneista vuosista ja kertyneistä kokemuksistani Pohjois-Sodankylässä. Minulle on auennut uusia työmahdollisuuksia ja olenkin yhä enemmän päässyt tekemään töitä itselle mieluisten asioiden parissa kuten vaikkapa tämä kirjoittaminen, jota teen sivutyönä varsinaisen työni ohella. Minulle Lappi on tuntunut juuri oikealta paikalta olla ja haaveilenkin oman pienen mökin löytämisestä, jonne voisin asettua. Nykyinen vuokra-asuminen on erittäin hyvä, mutta jotenkin kaipaan jotakin omaa tässä kohtaa elämää. Ehkä sellainen vielä tulee eteen.

Loppukesän retki Hettaan ja Pallas- Yllästunturin kansallispuistoon.

Alkusyksystä lähdin isäni kanssa retkelle Länsi-Lappiin sekä käsivarteen ja pitkään haaveenani ollut unelma käydä Mallan luonnonpuistossa ja nähdä Kitsiputous toteutui!

Maailmantilanteeseen en halua täällä blogissani antaa tilaa sen kummemmin, mutta kurjassa tilanteessa moni yrittäjä ja matkailuala on, se on tosi. Menoa täältä syrjästä seuraten minun elämäni ei ole kuitenkaan käytännössä juuri muuttunut ja olen yhä enemmän saanut varmuutta sille, mitä minä haluan omalta elämältäni ja mitä asioita koen tärkeäksi. Kliseistä varmaan sanoakin, mutta kyllä minulle muutto Lappiin on tuonut tilaa ajatella ja löytää niin sanotusti oma itsensä.

Kaamoksen retki Isolle-Tankavaaralle ihailemaan Nattasia.
Julkaistu

Muistoja vuodelta 2020

Sanomattakin selvää, että vuosi 2020 on ollut kaikille haastava ympäri maailman. Olen itse onnekkaassa asemassa, että kotioloissa pohjoisessa ei minun arkeeni korona juuri ole vaikuttanut. Töitä ei tietysti ole samalla tavalla ja talvisesonki on nyt aivan erilainen – sesonkia ei ole. Toisaalta tämä tilanne on antanut tilaa tehdä kaikkea mitä itse on halunnut ja olen saanut viettää enemmän aikaa lapinkoiran pentuni kanssa, tästä olen onnellinen.

En ollut suunnitellut matkoja, jotka nyt olisivat jääneet tekemättä. Yhdet kullanhuuhdonnan kilpailut peruuntuivat ja se tietysti harmitti, mutta Tankavaaran suomenmestaruuskisat saatiin järjestettyä ja siellä oli hauskaa. Kesällä riitti töitä kun suomalaiset lähtivät Lappiin ja työpaikan kannalta toki toivon, että suomalaiset matkustaisivat tänne jatkossakin ja, että pian myös ulkomailta lähtisi liikenne takaisin.

Tähän olen koonnut kuvien muodossa muistoja kuluneen vuoden hyvistä hetkistä:

Kaamos juuri ennen ensimmäistä auringonnousua.
Vuoden ensimmäiset nokipannukahvit.
Oli jännittävä tähtiyö.
Vesi on elementtinä tärkeä ja sitä kaipaa koko pitkän talven. Kesään mahtui paljon muitakin muistoja, etenkin kullanhuuhdonnan parissa, mutta niistä hetkistä ei tallentunut kuvia.
Yhden hyvin ex-tempore autoreissun tein Norjaan kesällä, kun rajat olivat auki. Retkeilin ja kiersin Varanginvuonon alueella. Ensi vuodelle jäi haaveisiin käydä Pykeijassa ja ehkä pohjoisemmassa Norjassa.
Tämän maiseman varmasti moni tunnistaa. Loppukesästä kävin Kittilässä ja Levillä ja tuli sitä käytyä myös Pallaksella ihailemassa Taivaskeron maisemia!
Metsät ja erämaat Ivalojoen reunamilla ovat oikea aarreaitta poronsarvia ynnä muita ajatellen. Matkalla Ritakoskelle Palsinojalta nökötti tämä kallo, joskin joku oli sen nostanut oksalle enkä sitä vienyt mukaani.
Tietysti vuoden tärkein juttu oli pienen Mallan saapuminen kotiin. Ihana on kesän tyttö ja minulle hän tuli elokuussa. Mallasta tuli oitis paras retkikaveri!
Tämä oli kiva retkipäivä Ivalossa Akupäälle. Maisemat oli tosi hienoja ja Mallakin jaksoi ensimmäisen pidemmän retken hienosti.
Tämä revontulikuva on alkuvuodesta otettu. Syksyn revontulia näin kyllä, mutta nyt ei ole kameralla niitä tullut kuvattua.
Viimeiset kuvat on joulukuulta. Saatiin muutama oikein kylmä päivä ja yö, Mallakin koki ensimmäiset kovat pakkaset.
Paljon olen viettänyt aikaa kotona ja se on todella tärkeä paikka. Olen vuoden verran asunut tässä mökissä ja ikävä sinne tulee jos olen käymässä muualla. Minulla on hienot metsät ympärillä, joissa saa kulkea rauhassa mitä nyt poroihin ja riekkoihin törmää silloin tällöin.
Julkaistu

Kaamoksen keskellä Joulu

Joulun aikaan on sattunut muutama oikein kylmä päivä. Oikeastaan jo ennen joulua yhtenä päivänä lämpötila oli laskenut alle -20 asteen ja iltaa kohden kotona mittari näytti -27 parhaimmillaan. Tuona päivänä kävin Inarissa kaamoksen värejä ihailemassa, muuten kun päivät ovat olleet melko harmaita ja pilvisiä.

Mallan kanssa käytiin ihailemassa Juutuanjoen pauhuja ritakoskella. Kirjoitin päivästä myös Retkipaikan joulukalenteriin, jutun voit käydä lukemassa täältä. Malla koki ensimmäiset kovat pakkaset tuolloin ja kosken pauhu oli myös jännittävää sen mielestä.

Upea paikka olikin! Alkutalvesta kävin Jäniskoskella ja nyt ihailtiin kuohuja Ritakosken kohdalta.

Joulu tuli hiljalleen ja sain viettää sen muutaman työpäivän jälkeen vapaalla rentoutuen yhdessä ystävän kanssa. Se oli erilainen joulu sillä yleensä sitä on ollut viettämässä vanhempien luona tai sitten töissä, mutta nyt olinkin vain kotona. Kävimme jouluaterian syömässä aattoiltana Tankavaarassa, ja muuten rentouduttiin ja ulkoiltiin Mallan kanssa.

Joulupäiväksi taivas selkeni ja pakkasen kiristyessä tulikin oikein loistava ulkoilusää. Malla nauttii talvesta ja lumesta.

Yöllä tuli oikein kylmä ja seuraavaksi päiväksi alle -30 astetta. Kotona ulko-ovi keräsi huurrekerroksen sen ja välioven väliin ja takkaa sekä saunaa tuli lämmitettyä ahkerasti.

Emme valitettavasti saaneet nähdä revontulia, mutta kuutamoyö itsessään oli silti taianomainen. Yhtenä iltana näimme hailakan vihreän juovan taivaanrannassa, mutta ei mitään mainittavaa.

Kylätie oli joulun aikaan upean näköinen kun kyläläiset olivat laittaneet jäälyhtyjä pitkin katua. Meillä on muutenkin hiljaista ja pimeää niin jouluvalot ja lyhdyt näyttävät talvella niin kauniilta.

Yhtenä iltana tuli kaivettua nuotiopaikkakin pihalta esiin ja laitettua tulet. Kyllä tunnen itseni onnekkaaksi kun saan asua tällaisessa paikassa. Tuli on aina maaginen ja sen katseluun voisi kuluttaa loputtomasti aikaa ja ihanaa on, että sen voi sytyttää pihaan koska vaan ja nauttia.

Julkaistu

Mökkiviikonloppu ja kesän kuulumiset

Näin puolen vuoden jälkeen on hyvä todeta, että niin se koronakevät meni ja vapaus tehdä ajallansa mitä haluaa. Kesä meni yhtä nopeasti ja lisäksi oli vielä töissä, mikä hyvä niin. Tuntuu, että paljon on tapahtunut ja samalla ei juuri mitään ja nyt kun syksy koitti, Lapissa luonto näyttää jo selkeitä merkkejä tulevasta kylmyydestä ja talvesta.

Merkittävin muutos elämässä nyt on tietysti uusi perheenjäsen Malla. Paimensukuinen Suomenlapinkoira oikealta nimeltään Lompolon Maariankämmekkä. Juuri nyt Malla on 14 viikkoinen ja ehtinyt minun kanssa elämää aloitella puolitoista kuukautta.

Tässä Mallasta oikein edustuskuva, kuvattu Riestovaaralta Nattasille päin

Viime viikonloppu vietettiin Hankasalmella vuokramökillä rentoutumassa ennen paluuta arkeen töiden ja pimenevän lappielämän merkeissä. Työkaverini oli alkusyksystä vuokrannut myös mökin ja tästä innostuneena tein itse saman. Olen niin innostunut tästä, että tämä taitaa olla uusi matkailun muoto aina kun aika ja rahat riittää!

Onhan se mökki tämäkin missä itse asun, mutta on mukavampaa olla reissussa ja nähdä samalla uutta. Käytiin nytkin katsomassa Hankasalmen luontoa Häähninmäellä, josta juttu tässä.

Retkeilyn lisäksi yksinkertaisesti vain mökkeiltiin eli rentouduttiin ja saunottiin paljon. Hankasalmella olikin ihana rantasauna kirkasvetisen Kuuhankaveden rannalla, kävin viimeisenä iltana jopa uimassa vaikka vesi tuntuikin jo melko kylmältä.

Olisipa ihana viettää aikaa enemmän näin rauhaisasti, mutta töissä on käytävä. Hassua miten tänne Lappiin on nyt kotiutunut ja aina vapaalla haluaa lähteäkin pois. Ennen tulin Lappiin lomailemaan.

On minulla ajatuksissa monta paikkaa Lapistakin vielä, joissa haluan käydä. Ja kesäkiireiden päätteeksi tuli käytyä Kittilässä ja Levillä minilomailemassa! Ensi vuonna haluan ehdottomasti Kilpisjärvelle ja retkelle Mallan luonnonpuistoon. Pitäähän Malla-koira viedä sinne nimensä alkuperää katsomaan! Toinen haave on vaellus Korvatunturille. Toisaalta kutkuttaisi tehdä se jo nyt lokakuussa, mutta luultavimmin sekin jää ensi vuodelle tai toiseen kertaan.