Kategoria: Retkeily

Julkaistu

Auringonlaskun aikaan Riestovaaralla – tuntematon näköalapaikka aivan nelostien varressa

Nattaset kohoavat tunnistettavina terävähuippuisina tuntureina Sompion Luonnonpuistossa ja näkyvät Urho Kekkosen kansallispuistoon useallekin kukkulalle etenkin Saariselän alueella. Näinpä ne myös pikkuruisina siluetteina Hammastunturin erämaassakin reissullani Ivalojoen Kultalaan.

Löysin jokunen aika sitten uuden paikan, ja tällä kertaa Nattaset näkyivätkin aivan läheltä. Minulle selvisi myös tälle näköalapaikalle noustuani, että Pyhä-Nattanen ei olekaan ainut paikka, jossa voi ihastella toori-kivimuodostelmia!

Kävimme Rinkkaputki -blogista tutun Annen ja Möykky-koiran kanssa syksyllä tutustumassa muuan vaaraan, joka nelostiellekin paikoin näkyy Vuotson kylän kohdilla ja mielessä on aiemminkin käynyt tehdä retki tutkimaan paikkaa.

Riestovaara on mastohuippuinen melko korkea vaara Vuotson kylässä. Kylän keskustan eteläpuolelta lähtee Riestonvaarantie, joka johtaa oikeaan suuntaan. Tieltä kääntyy vaaran huipulle nouseva huoltotie, jonka alkupäässä on puomi, joka tosin on ollut jo pitkän aikaa ylhäällä mahdollistaen kulun. Talvella tietä ei taideta aurata, joten silloin edessä on jyrkkä nousu lumikengillä.

Maisemat avautuivat upeina seuraavalle Pahtavaaralle, jonka laella näytti pönöttävän myös jonkinlaisia kivipatsaita. Kartasta tutkailtuna näyttää tuonne seuraavalle vaaralle kulkevan polku, ja tuo paikka pitää ehdottomasti myös käydä tarkistamassa.

Nattaset näyttäytyivät koillisessa lähempänä kuin olen niitä koskaan maisemasta saanut ihailla. Ne olivat myös aivan eri muotoisia kun niitä katsoi ikään kuin ”väärältä” puolen. Erikoisuutena Riestovaaralla oli Pyhä-Nattaselta tutut toorit, eli kummalliset kivimuodostelmat, jotka täällä Riestovaaralla olivat paljon kesyttömämmän ja villimmän näköisiä.

Syksyinen maa oli täynnä herkullisia marjoja, joita popsittiin evästauolla ja ihailtiin samalla avautuvaa maisemaa. Meillä oli upea ilta, kun auringonlasku näytti kaikki hienot värinsä.

Mielessä kävi, että tämä Riestovaara voisi olla upea paikka ihailla revontulia, sillä maisema avautuu hienosti juurikin pohjoiseen. Talvella täytyy ottaa huomioon iso masto ja sieltä mahdollisesti putoava jää, mutta revontulikausihan alkaa jo hyvinkin syyskuussa, jolloin on vielä aikaa kunnon talveen.

Julkaistu

Ruskaretki Utsjoella – Nuvvus-Ailigas näyttää upeimmat erämaamaisemat sekä näköalan Tenojokilaaksoon

Syyskuinen päivä vei minut ystäväni kanssa pienelle road-tripille ympäri pohjoisinta Lappia. Ajoimme Kaamasesta Karigasniemelle, siitä Tenojokivartta myöten Utsjoelle ja sieltä Nelostietä takaisin Tankavaaraan.

Karigasniemen ja Utsjoen välillä kohoaa jyrkkärinteinen ja mastohuippuinen Ailigastunturi Nuvvuksen kylän vartijana. Verryttelimme jalkojamme ajomatkasta tekemällä päiväretken ruskan väreissä kylpevälle pyhälle tunturille.

Ailigastuntureita on Lapissa kolme, ja kaikki sijaitsevat Utsjoen kunnassa Tenojoen varrella. Ensimmäinen ja suurin Ailigastunturi kohoaa Karigasniemellä, keskikokoinen ja meidän retkemme kohde sijaitsee Nuvvuksen kylässä ja kohoaa 535 metriin. Viimeinen ja pienin Ailigastuntureista on Utsjoen kirkonkylällä tunnusmerkkinä. Ailigas tarkoittanee saamenkielessä pyhää tai tietyn muotoista pyöreälakista tunturia.

Nuvvus-Ailigas on suhteellisen helppo päiväretkikohde, joskin kilometrejä kertyy Nuvvuksen kylästä huipulle ja takaisin noin 12. Autolla pääsee ajamaan muutaman ensimmäisen nousukilometrin poroaidalle, josta kivistä mönkijäuraa seuraamalla ei voi eksyä.

Nousu palkitsee jälleen kerran kiipeäjän. Matkan varrella voi ihastella upeaa maisemaa Paistunturin erämaahan ja huipulta avautuva näköala Tenojokilaaksoon on uskomaton. Myös Norjan vuoret näkyvät maisemassa.

Meille sattui erinomainen syksyinen sää retkellemme. Puhaltava tuuli tunturissa oli kylmää, mutta aurinko lämmitti vielä mukavasti suojaisissa paikoissa. Mustikat alkavat olla jo ohi tältä erää, mutta popsin tunturissa erityisen meheviä variksenmarjoja ja puolukatkin olivat jo paikoin isoja ja maukkaita.

Karigasniemi-Utsjoki väliä ei turhaan sanota suomen kauneimmaksi tieksi, reitti oli upea kerta kaikkiaan ja nousu Nuvvus-Ailiggaalle kruunasi koko retken. Ruska on nyt parhaimmillaan, mutta jo näkee kuinka nopeasti se on ohi ja tunturikoivut jo pudottavat lehtiään. Tätä kirjoittaessa on ensilumi satanut Tankavaarassa ja yöt ovat jo hyvinkin pakkasella. Talvi tekee tuloaan.

Julkaistu

Koiranjuomalampi on täydellinen uimapaikka kesähelteillä

Kesähelteistä on saanut nauttia viime päivinä Lapissakin, joskin työn merkeissä. Vapaapäivän kunniaksi päätin kiertää tutun lenkin Jorpulipään huipulle ja pulahtaa matkan varrella Koiranjuomalampeen vilvoittelemaan.

Päivän mittaan lämpötila kohosikin lähelle kolmeakymmentä, joten pulahdus pienessä tunturilammessa oli oikein paikallaan.

Seuranani oli koko matkan ajan sen verran ystäviä, ettei juuri kehdannut pysähtyä ennen kuin ylhäällä tunturissa. En olekaan ennen niin reippaasti kipittänyt Jorpulipäälle kuin tänään kiitos takaa-ajavien paarmojen!

Huipulla tuuli mukavasti eikä hyönteiset olleet kiusaksi, joten sain hieman hengähtää ennen kuin suuntasin Koiranjuomalammen laavulle.

Koiranjuomalammen laavu on ihana taukopaikka Urho Kekkosen kansallispuistossa Tankavaaran geologisen polun varrella. Talvella laavulta tai lammen jäältä voi ihailla revontulia ja kesällä paikka on mitä parhain uimiseen.

Vesi on kirkasta ja rannalta näkee hyvin pohjan kivet. Onneksi otin uimakengät matkaan sillä kivilohkareet ovat melko liukkaat. Vesi ei ollut ollenkaan kylmää niin kuin olin ajatellut vaan sopivan lämmintä sukeltaa karkuun pinnalla vaanivia paarmoja.

Kirkkaasta vedestä huolimatta pinnan alla ei juuri ollut mitään kummempaa, kivilohkareita vain. Mutta uidessa tuli halu päästä tutkimaan enemmänkin näitä Lapin kirkkaita lampia. Toivotaan, että elokuussa olisi vielä lämmintä kun kiireet helpottavat.

Retkeni oli pyhitetty pelkästään Koiranjuomalammen tutkimiselle ja uintireissulle, ja koska nyt on metsäpalovaroitus ei tullut kyseeseenkään laittaa tulia laavulla. Eipä siinä malttanut juuri uinnin lisäksi enempää norkoilla kun paarmoja oli niin vietävästi.

Julkaistu

Lapin museoseikkailu: Siidan saamelaismuseo ja Inarijärven risteily Ukonkivi-saarelle

Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa sekä Inarijärven risteily katsomaan tunnettua nähtävyyttä Ukonkiveä.

Siidan saamelaismuseo on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka esittelee saamelaisten historiaa sekä tapoja ja kulttuuria. Museo käsittää sisätilojen pysyvät sekä vaihtuvan näyttelyn ja ulkomuseon, jossa kävimme muun muassa opettelemassa suopungin heittoa! Tule mukaan oheisen videon myötä kanssamme Siidaan:

Siidan kierroksen jälkeen lähdimme aivan Siidan pihalta lähtevällä risteilylautalla Inarijärven risteilylle.

Inarijärvi on Suomen toisiksi suurin sekä Lapin maan suurin järvi, joka levittäytyy lähes merimäisesti silmänkantamattomiin. Keskellä järveä kohoaa selkeästi muista saarista erottuva Ukonkivi, joka on aikanaan ollut saamelaisille pyhä palvonnan paikka.

Saarelle astuessa halusin pyhittää ajatuksen jos toisenkin Ukko -jumalalle

Aikoinaan kun Ukonkivi oli pyhä palvontapaikka, jolle naiset eivät saaneet astua lainkaan ja miehetkin soutivat rantaan kunnioittavasti hiljaisuuden vallitessa, etteivät vain häiritsisi mahtavaa Ukko-jumalaa metelillä. Nykypäivänä risteilyalus vie turisteja Siidan satamasta tutustumaan kiveen ja sen kallioille astuvat niin miehet kuin naisetkin.

Ihmisjoukossa saarelle saapuessa koin kuitenkin hyväksi mielessäni pyhittää ajatus jos toinenkin Ukko-jumalalle ja pyytää vähän anteeksi sitä, kun jalallani maihin nousin. Saaren erikoinen muoto ei antanut ihmetyksen aihetta, miksi kalliota on pidetty pyhänä.

Ukonkiven huipulta avautuvat maisemat olivat kerta kaikkiaan hienot. Erämaisessa järvessä näkyi lukuisia saaria ja aivan horisontissa jylhiä tuntureita.

Ukonkivelle rakennettuja rappusia pitkin oli helppo nousta kallion huipulle näkemään parhaimmat maisemat. Risteilyllä aikaa saarelle on vain 20 minuuttia ja mietimmekin, että olisi hienoa vierailla täällä omin kyydein joskus. Viereisessä saaressa näkyikin melojia rantautuneena.

Inarijärven risteily on hieno kokemus, joka kannattaa hyödyntää Siidan museossa vierailtaessa. Risteilyt lähtevät Siidan satamasta kesäisin kahdesti päivässä kohti Ukonkiveä, jossa pysähdytään säävarauksella. Matkan varrella nähdään myös vanha hautausmaasaari sekä ranta, josta lähtee vaellusreitti Pielpajärven erämaakirkolle. Patikoimaan aikovat voivat jäädä laivasta tässä pois.

Museokortin seikkailukierros oli hienoa päättää Inarissa ja kruunata museokesä Inarijärven risteilyllä. Lapin museoista kiersimme jo hyvän osan, mutta vielä on kohteita näkemättä. Ehkä näemme vielä Lapin museoseikkailusta osan kaksi!

Jutun artikkelikuva: Heikki Sulander

Julkaistu

Iltauinnilla Rotimo -järvessä

Tänä vuonna tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti ja koska Lapissa kesä on lyhyt, minua huolettaa, etten kerkeä tehdä kaikkea mitä haluaisin kesällä Lapissa tehdä.

Yksi asia, joka on jäänyt myöhälle on uiminen. Pidän vedestä ja uimisesta ehkä yli kaiken ja viime vuonna taisin räpiköidä järvissä ainakin toukokuusta syyskuulle. Tänä vuonna heitin talviturkin vasta nyt heinäkuun ollessa jo hyvässä vauhdissa.

Minulla on muutama vapaapäivä ja tulin ne viettämään maalle Pohjois-Savoon isän kotiin ja lapsuuteni mummolaan. Mummoa ei enää ole, mutta paikka on yhä ja sen maisemat sekä järvi, jossa lapsena on tullut uitua ja leikittyä paljon.

Tämä hienohiekkainen ranta ei ole aivan mummolan talon vieressä, mutta lyhyen matkan päässä silti Rotimo -järven pohjoisrannalla. Särkilahdeksi kutsuttu ranta on matala ja loistava aurinkoisen kesäpäivän viettoon. Kesällä täällä tosin on aina hyttysiä ja yleensä paarmojakin. Lapsena niitä sukelleltiin pakoon veden alle.

Särkilahdessa vesi on kirkasta ja rannalla kaislikossa näkyy lumpeita sekä ulpukoita. Pikkuisia kaloja uiskentelee parvina matalikossa. Tämän poukaman rantahiekka on aivan hienoa ja tasaista, ei ollenkaan ikäviä kiven murikoita satuttamassa jalkapohjaa.

Rotimon vesi on yleensä melko kylmää, liekö johtuen soista laskevista puroista, jollainen yksi solisee aivan Särkilahden rannan tuntumassa. Toki kuumat kesäpäivät lämmittävät myös vettä, mutta tänä kesänä näin heinäkuun puolivälissä vesi tuntui kylmältä ja se oli varmaankin jotain 15 ja 17 asteen välistä.

Talviturkki jäi Rotimoon ja mietin pulahtaessa, että uimiselle ja vedelle on löydyttävä aikaa Lapissakin.

Nyt asun paikassa, jossa isoja vesistöjä ei ole aivan välittömässä läheisyydessä, mutta on meillä Tankavaarassa on yksi varteenotettava uintipaikka Koiranjuomalampi pienen patikoinnin takana sekä lähikylässä Vuotsossa on kaiketi hyvä uimaranta. Lisäksi Tankavaaran läpi virtaava Hopiaoja tuntuu pelastukselta sillä puron solinan äärelle ei ole kuitenkaan kovin pitkä matka mikäli sitä tuntee kaipaavansa.