Retkeily

31 tammikuun, 201917 tammikuun, 2021

Talvinen valokuvausretki Nuuksion Saarilammelle

Lunta on nyt paljon myös eteläisessä Suomessa ja talvi parhaimmillaan. Vielä kevään aurinkoisia pakkaspäiviä odotellessa lumihuntuinen metsämaisema pilvisessäkin säässä on tavattoman kaunis.

Nuuksion kansallispuiston länsilaidalla sijaitseva Saarilampi on minulle tuttu lapsuudesta kun asuimme siinä lähellä Veikkolassa. Saarilammen kierros ei ole merkitty virallinen kansallispuiston retkeilyreitti ja sen varrella ei ole niin ruuhkaisaa kuin muualla Nuuksiossa, mutta maisemat lammen ympäristössä ovat kauniit niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin on ihana pysähtyä jollekin lammen rantakallioista paistattelemaan päivää, lammen vesi on aivan uskomattoman kirkasta.

Vuokratupa Tikankolo löytyy Saarilammen rannalta, aika mukavan rauhaisa paikka varmasti ja hieno talvella ja kesällä.

Olen käynyt töihin liittyen nyt valokuvaamassa Kirkkonummella ja Vihdissä ja päätinpä käydä verestämässä muistoja myös Saarilammella, joka kuuluu itseasiassa Vihdin puolelle Nuuksiota! Näistä kuvista tuli itseasiassa aika hauskoja, vaikka näytin varmaan vähän pöljältä kun hypin ja pompin lumisena kameran edessä lammen rannalla. Taisin kuitenkin olla ihan itsekseni, ettei kukaan päässyt todistamaan kummallisia harrasteitani.

4 joulukuun, 201818 tammikuun, 2021

Aurinkoinen pakkaspäivä Linlon saarella Kirkkonummella.

Kirkkonummella sijaitsee Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä ihana Linlon saari ja ulkoilualue. Saari on melko iso ja vaikka sunnuntaipäivänä kirkkaassa auringonpaisteessa ihmisiä oli liikkeellä, suureen saareen hävisivät muut ulkoilijat ja rauhassa sai kulkea.

Saarelle pääsee jalan siltaa pitkin, ja autolla tullessa voi esimerkiksi sen jättää Linlon sataman parkkipaikalle. Siltaa ennen on opastetaulu karttoineen.

Päätimme kiertää saaren rantoja pitkin. Olimme arvioineet kartalta reittimme olevan noin kolmen kilometrin luokkaa, mutta väärin meni. Rantoja pitkin polkuja mutkitellessa kilometrejä kertyi varmasti yli viisi ja maisemia ihaillessa aikaa vierähti yli kaksi tuntia.

Saaren halki ja sen reunoja pitkin risteilee paljon polkuja ja koska saari on iso, voi eksymisen vaara olla, tai ennemminkin väärän suunnan valitsemisen mahdollisuus. Ei se vakavaa ole, jos hetkeksi suuntavaisto pettää, hetkessä sitä saaren ollessa kyseessä löytää taas kartalle.

Aurinkoinen pakkaspäivä tarjosi kyllä upeita maisemia, jäätyviä rantavesiä ja huurteista luontoa.

Saarella on useita tulipaikkoja, joten ehdottomasti kannattaa varata hyvät eväät ja koko päivä aikaa saaren tutkimiseen!

Saarelta löytyi aivan upeita aurinkoisia ”salaisia” kalliorantoja. Tänne täytyy ehdottomasti palata ensi kesänä nauttimaan auringosta ja merivedestä!

2 joulukuun, 201817 tammikuun, 2021

Kaamosretki Salamajärven kansallispuistossa ja pimeänpelon kohtaamista.

Olen valtavan innoissani talvesta ja lumesta. Tein vapaapäivän sattuessa retken Salamajärven kansallispuistoon fiilistelemään alkavaa talvea ja kaamoksen upeita värisävyjä! Marraskuu on ollut erittäin harmaa marraskuulle tyypilliseen tapaan, mutta tuona iltapäivänä taivas selkeni ja luonto järjesti upean talvisen auringonlaskun minulle ihailtavaksi!

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjanmaan rajalla Perhossa. Puisto on laaja ja täällä voi valita lyhyistä päiväretkistä useamman yön vaelluksiin sillä reittejä riittää. Pisimmät vaellusreitit ovat Hirvaankierros 58km ja Peuran polku 77km. Tuo Hirvaankierros minua houkuttaisi joskus tehdä!

Salamajärvellä olo on kuin olisi tullut erämaahan ja puisto muistuttaa paikoin Lappia. Mukavaa on, että se on niin lähellä kuitenkin kotikaupunkiani Jyväskylää, että erämaista rauhaa kaivatessa tänne pääsee helposti tekemään retken!

Maasto on tasaista, mutta paikoin kulkemisen tekee hankalaksi puiston maisemiin ominaiset pirunpellot eli rakkakivikot. Muutoin Salamajärvi on pitkälti suomaisemia ja aarnimetsiä.

Puiston tunnuseläin on metsäpeura ja onnekas voi nähdäkin soiden laitamilla tämän Salamajärven metsien kuninkaan. Metsäpeura hävisi Suomen luonnosta aikanaan, mutta muun muassa Salamajärvelle istutettiin laji uudestaan ja tuoduista peuroista on muodostunut jo melko iso kanta alueelle.

Minulla ei onni suosinut enkä metsäpeuraa nähnyt, mutta kaiketi pidin sen verran kovaa ryminää, että mahdolliset eläimet ovat minut kiertäneetkin kaukaa.

Olen ollut täällä viime kevättalvena viettämässä ensimmäistä kertaa talviyötä ulkona. Silloinen sijaintimme oli Heikinjärvi ja mukana oli ystävä. Nyt yksin liikkuessa ja illan hämärtyessä tuli jälleen kova pimeänpelkoni esiin ja syötyäni tulilla lähdinkin pian kulkemaan polkua takaisin.

Pidin kuitenkin talviyöpymiskokemuksesta niin paljon, että haluan yöpyä talvisaikaan vielä uudelleen. Mutta ystävä se on otettava mukaan sillä oma mielikuvitus kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, jos olen vain omassa seurassani.

Täysin kummallista on, että kun hetkeksi pysähtyy ja sammuttaa vaikkapa taskulampun valon ja katsoo tähtitaivaalle sitä yhtäkkiä onkin tietoinen ympäröivästä luonnosta. Hiljaisuudessa huomaa, ettei mitään pelättävää ole ja ilman taskulampun valoa sitä jotenkin ”näkee” pimeän metsän paremmin.

22 marraskuun, 201818 tammikuun, 2021

Luolaseikkailu luontoäidin syliin – Högbergetin virtauseroosioluola

Liekö tässä yksi Suomen kauneimmista luolista? Kirkkonummella sijaitseva Högbergetin luola on erikoinen, sisältä pisaran muotoinen luola. Se on melko pieni ja sisälle tultua on ihan kuin olisi astunut luontoäidin sisälle, sen kohtuun. Muotonsa luola on saanut jääkauden jäljiltä kun sulamisvedet ovat muokanneet sen seinämiä, saaden tämän erikoisen muodon aikaan.

Luolan löytäminen jo itsessään oli oma seikkailu sillä koko Högbergetin nyppylä on ensin kierrettävä, ettei häiritse viereisen hevostilan pihan rauhaa. Itse etsin luolan suuaukkoa aluksi liian korkealta kallion rinteestä ja taisin jossain kohdassa kävellä itse luolan päällä silti huomaamatta paikkaa. Vaikka luolan suuaukko ja kivilohkareet sen ympärillä ovat tunnistettavan muotoisia, se onnistui silti piiloutumaan hyvin maastoon.

Paikassa oli jotenkin taianomainen tuntu, niin erikoinen luola on muodoltaan. Katosta lankeavat valonsäteet loivat tunnelmaa ja yhdessä varjojen kanssa korostivat pyöreitä muotoja. Kammion seinämät tuntuivat käsissä aivan sileiltä.

Luola on kaunis ja hieno, mutta tänne aikovan tulee muistaa aivan vieressä sijaitseva hevostila ja kunnioittaa sen rauhaa. Paikan viereen ei pääse autolla vaan käveltävää riittää, lisäksi Högbergetin vuori tulee kiertää polkuja pitkin, ettei päädy yksityisille maille häiritsemään.

14 marraskuun, 201817 tammikuun, 2021

Lapin taikaa talvisella Riisitunturilla

Talvi alkaa olla täysin tervetullut, jos minulta kysytään. En malta odottaa paukkupakkasia ja luminietoksia, kynttilöitä ja yöllistä tähtitaivasta!

Riisitunturin kansallispuisto on takuuvarma valinta kun haluat nauttia talven ihmemaasta ja kunnon tykkylumisista kuusista. Viime talvena lunta oli paljon tammikuussa ja päästiin kyllä ihastelemaan Lapin taianomaisia maisemia!

Riisitunturin huipulle ei ole pitkäkään matka parkkipaikalta ja lumenpaljoudesta huolimatta reitin pääsi kulkemaan ilman lumikenkiä, joskin mikäli olisi pidemmälle huolinut olisi tuo käynyt liian hankalaksi paikoin kuitenkin upottavasta hangesta johtuen.

Valoisaa aikaa ei keskitalvella ole paljoa ja se tuli meidänkin retkellä vastaan koska lähdettiin matkaan vasta puolen päivän jälkeen. Tosin, olisi varmasti hienoa kokea keskiyö ja revontulet tässä maagisessa paikassa!

Pidän kaikista vuodenajoista niiden omine kohokohtineen, mutta kyllä talvi vaan on aivan erityinen. Ja nimenomaan oikea luminen talvi niin, että pakkastakin on reilusti.

Se on vain pukeutumiskysymys, jotta tarkenee ja ei ole muuten talvella ötökät häiritsemässä. Kaiken lisäksi talviset maisemat vaan ovat ihan omaa luokkaansa. Puhumattakaan sisällä tuvan lämmössä kynttilöiden polttamisesta ja nautiskelusta kun ulkona paukkuu pakkanen ja päivä pimenee iltaan.