Nuuksion kansallispuisto aivan Helsingin kupeessa ja pääkaupunkiseutumme tuntumassa on varmasti yksi suosituimmista ja käydyimmistä kansallispuistoista Suomessa. Eurooppalaisittain se on erityinen siitä, että se tosiaan sijaitsee niin lähellä suurasutusalueita.
Viikonloppuisin suosituimmat parkkipaikat kuten Haukkalampi ruuhkautuvat, ja poluilla on runsaasti muuta väkeä, etenkin jos ilmat ovat kohdillaan. Myös Haltian luontokeskus vetää väkeä yhä enemmän, myös ulkomaalaisia, mikä on tietysti hyvä juttu!
Olen alunperin kotoisin Kirkkonummelta, ja itseasiassa Nuuksion kansallispuiston raja oli hyvin lähellä taloamme. Lapsuuden muistot liittyvätkin vahvasti tähän eteläiseen metsäämme ja etenkin Saarilampeen Nuuksion länsipuolella. Se on säilynyt vielä yhtenä vähemmän ruuhkaisena helmenä kansallispuistossa ja sinne on aina mukava palata.
Toinen vinkki on lähestyä Nuuksiota pohjoisesta käsin. Salmen ulkoilualueella sijaitsee Nuuksion Pohjoinen Portti, joka tarjoaa rauhaisan sisääntulon kansallispuistoon. Reitit lähtevät suoraan Salmen parkkipaikalta, ja valita voi lyhyistä reiteistä pidempiin ja patikoida vaikkapa Haltian luontokeskukselle asti! Myös Reitti 2000 kulkee täällä!
Sekä itse Salmen alueella ja reittien varsilla on useita nuotiopaikkoja ja paikka sopii erinomaisesti koko perheen retkikohteeksi! Joka viikonloppu paikalla palvelee myös ihastuttava kahvila Pohjoinen Pirtti, jossa on tarjolla myös lounasta. Paikka on avoinna joka lauantai ja sunnuntai kello 10-16.
Nuuksion Pohjoinen Portti on helppo saavuttaa autolla, mutta täytyy sanoa, etten itse ainakaan löytänyt aikatauluja busseista, joilla pääsisi Salmen risteykseen asti, se kun sijaitsee aivan Vihdintien varressa. Mikäli joku tuntee linja-autotilanteen paremmin niin saa kertoa! Vihdintietä kulkee toki linja-autoja, mutta lähimmät pysäkit näyttävät jäävän Nuuksion päähän.
Salmi, Nuuksion Pohjoinen Portti sijaitsee Vihdintien varressa osoitteessa Salmentie 100 ja matkaa Helsingistä kertyy noin 45km.
Vietin erään marraskuisen päivän koluten Salmen ulkoilualuetta ja tässä kuvia harmaasta sumuisesta Salmesta, jotain väriä sentään löytyi:
Nämä upeat sammaloituneet kiviportaat ovat aikoinaan vieneet Salmen kartanolle. Alemmassa kuvassa puolestaan on jonkinmoinen vanha kellari.
Pohjoisessa Suomessa, erityisesti lapissa retkeillessä ei ole harvinaista törmätä tähän pikkukaveriin eväshetkeä viettäessä. Kuukkelit ovat tunnettuja siitä, kuinka pelottomasti ne tulevat lähelle ihmistä toiveissa päästä osingoille kun ruoasta on kyse. Satojen vuosien ajan ne ovatkin olleet metsämiesten seurana metsissä ja vanhojen uskomusten mukaan metsämiehen kuollessa hänen sielu siirtyikin kuukkeliin, ja tästä lintu on saanut lisänimen sielunlintu.
Kuukkeli on varislintu, mutta itse varista huomattavasti pienikokoisempi. Niiden väritys on harmaan ruskea, mutta ne tunnistaa hyvin kirkkaan ruosteen värisistä merkeistä, takamuksessa, pyrstössä ja siivissä. Kuukkelin levittäessä siivet väritys tulee esiin kauniisti! Lintujen elinympäristöä ovat pohjoiset kuusi- ja mäntymetsät.
Enpä ole aikaisemmin tavannutkaan kuukelia niin läheltä kuin viimeisellä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston retkelläni. Ylläksen seudulla nuo pikkukaverit olivat niin kesyjä, että tulivat aivan kädestä syömään leivänmurusia.
Näitä lintuja näin joka puolella tuon kansallispuiston metsiä, mutta kyseiset kuvat ovat lyhyeltä kolmen kilometrin polulta nimeltä Saivionkierros, joka sijaitsee suht lähellä Äkäslompoloa. Kyseinen kierros muuten kuljettaa retkeilijän tutustumaan vaikuttavaan seitaan Äkässaivio! Reitin varrella on myös nuotiopaikka ja kota.
Kuukkeleita sopii toki ruokkia ja saatat saada hauskoja valokuvia läheltä, mutta muistathan, että suolainen ruoka ei ole sille eikä linnuille yleensäkään hyvästä. Tarjoa linnuille vaaleaa suolatonta leipää!
Tänä viikonloppuna vietetään Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tapahtumaa, johon en ole vielä kertaakaan muka kerennyt osallistumaan. Valitettavasti olen tämän nimenomaisen viikonlopun yöt töissä, joten ohi menee tälläkin kertaa. Onneksi luontoon pääsee nukkumaan koska vain ilman erillistä tapahtumaa ja näin ennen työvuoroa olenkin käyttänyt päivääni suunnitellen seuraavaa vaellusretkeäni.
Tästä inspiroituneena voisin avata ulkona nukkumisen kokemuksiani tänne blogiin ja hieman vertailla erilaisia majoittumismuotoja, joita itse olen kerennyt kokeilemaan.
Teltta
Olen aloittanut retkeilyharrastukseni yöpymällä perinteisesti teltassa ja ehkä oleellisinta, kuten missä tahansa nukkuessa on ihan vaan tarpeeksi lämmin makuupussi ja hyvä alusta, jotta nukkumisesta tulee mukavaa. Sitten itse telttan kannalta tärkeintä lienee kankaan vesipilariarvot, että majoite pitää sadetta sekä teltan paino mikäli jalkaisin tulee kuljettua pidempääkin matkaa.
Eräs alkukesä koin kantapään kautta lämpimien varusteiden tärkeyden, kun päätin yöpyä teltassani Lemmenjoen kansallispuistossa pelkällä kesämakuupussilla. Se oli tuolloin kesäkuu, jolloin lämpötila oli yöllä +5 asteen luokkaa. Ja ainakin itse olen niin herkkäuninen kylmässä, ettei siitä nukkumisesta oikeastaan tahtonut tulla mitään. Kuluneen kesän aikana sitten nukuin teltassa ihan kunnon kolmen vuodenajan untuvamakuupussin kanssa vaikka asteita oli yöllä huomattavasti enemmän ja en ainakaan palellut, mutta ei tullut liiemmin kuumakaan.
Kun varusteet on kohdillaan, teltta on kiva majoittumismuoto etenkin sateella ja tuulessa tai jos tahtoo hyttysiä sun muita ötököitä karkuun. Itselläni on käytössä Haltin kahden hengen Koli teltta, johon olen kaikin puolin ollut todella tyytyväinen. Alennusmyynneistä se ei ollut hurjan kallis ja se toimii myrskyisemmässäkin säässä pysyen kasassa ja pitäen veden visusti ulkona. Se on helppo koota ja mukavuutta lisää tilavat absidit eli eteiset, jotka tässä teltassa löytyvät molemmista päädyistä. Painoa teltalla on kuitenkin noin 3,5 kiloa, mutta itse olen enemmän viikonloppuretkeilijä joten omiin tarpeisiini se on erittäin hyvä. Koska yleensä retkeilen yksin voisi yhden hengen teltta olla tehokkaampi ratkaisu, mutta halusin teltan, johon mahtuu kaverikin tarvittaessa mukaan. Ja ei tuolla liikaa tilaa tunnu olevan yksin minullekaan.
Laavu
Laavussa olen nukkunut niin talvella kuin kesälläkin. Kesällä kylmyys ei niin vaivaa, mutta mahdolliset hyönteiset senkin edestä.
Talven yöretkellä yllätyin kuinka hyvä ja lämmin minulla oli -15 asteen pakkasessa eikä nuotiokaan lämmittänyt koko yötä. Voisin kuvitella, että puualusta hieman maasta irti on lämpimämpi kuin suoraan maassa oleva teltan pohja.
Talviyö Heikinjärvellä
Matkattiin ystävän kanssa tuolloin Salamajärven kansallispuistossa ahkion kera ja tavaraa pystyi ottamaan hieman eri tavalla mukaan kuin kantaen kokonaan rinkassa. Minulla oli varustuksena kaksi makuupussia, halusin testata kuinka pärjään kolmen vuodenajan untuvapussillani, joka tosiaan ei ole talvimakuupussi ja totesin ilokseni, että erittäin hyvin. Kesämakuupussin tungin varsinaisen makuupussin sisään ja hyvin tarkeni. Alustana toimi ilmatäytteinen makuualusta ja vielä lampaan talja, joka oli ehkä paras ratkaisu ottaa mukaan, se oli uskomattoman lämmin.
Hauskaa, että vaikka nukun kylmässä (siis jos minulla on kylmä) niin kamalan huonosti parhaimmat unet olen saanut melko purevilla -15 asteen pakkasilla laavussa! En vielä täysin ihastunut talviretkeilyyn noin yöpymisen kannalta, mutta jos uudestaan menen se on varmasti laavu valintana.
Riippumatto
Riippumatto on itselle melko uusi tuttavuus, mutta kun pääsin siinä nukkumaan kesällä Puolassa ollessani se nousi heittämällä lemppariksi! Matto on Ticket to the Moonin Single.
Nukun tavallisesti kotona sängyssä yleensä jonkilaisella mutkalla ja kasassa joten riippumatossa sain mitä mukavimman asennon nukkua. Teltassa tai laavussa alusta on suora ja kova, jolloin esimerkiksi kyljelläni maatessa ei ole kaikkein mukavinta (vaikka nukun silti laavussa tai teltassa yleensä jotenkin puoliksi kyljelläni), mutta riippumatossa kyljellä tai selälläänkin sain hyvän asennon ja jalat hieman koukkuun koska yleensä en pysty jalat suorana nukkumaan.
Jos kuitenkin haluaa oikeaoppisen suoran asennon aikaan riippumatossa siihen on hyvä vinkki ohjata vartalo pitkittäin hieman viistosti eikä suoraan riippumaton mukaisesti. Jos makaat suoraan maton mukaisesti vartalo tekee samanlaisen kaarevan linjan kuin itse mattokin, mutta viistosti saat selkärangan suoraksi.
Riippumatossa voi kuitenkin tulla herkästi kylmä, koska kehosi paino painaa makuupussin tiivisteen kasaan mattoa vasten ja mikäli vähänkään tuulee se tuntuu kylmästi selässä. Tähän ratkaisuna kannattaa laittaa hyvä makuualusta allesi mattoon tai sitten on olemassa vielä maton ulkopuolelle viriteltäviä aluspeitteitä jotka näyttävät vähän makuupussilta, ja niiden on tarkoitus eristää lämpöä olemalla sinun ja riippumaton ympärillä.
Kuluneena kesänä oli kovat helteet ja Puolassakin yöllä asteet olivat noin +17-+20, mutta liian lämmin ei tullut nukkuessa makuualustan ja untuvaisen kolmenajan makuupussin kanssa, ainoastaan aamulla kun aurinko nousi tuli hiki makuupussiin.
Retken aikana satoi aika rankastikin ja minulla oli riippumaton suojana DD-Hammocksin super light tarppi, joka superkeveydestä huolimatta vaikutti todella hyvälaatuiselta ja kestävältä ja hyvin piti sateen ja tuulen poissa.
Tupa
Suomessa – etenkin Lapissa sekä maamme itäisissä osissa on kattava varaus-, vuokra- ja autiotupien verkosto, jota voi retkeillessä hyödyntää. Riippuen retken luonteesta varaus- ja vuokratupien kohdalla petipaikka on taattu ja se mahdollistaa kevyemmät kantamukset kun majoitetta ei tarvitse kantaa mukana.
Montellin Maja
Mikäli retki on kovin pitkä, kaukana palveluista ja ns. erämaan armoilla olisi syytä kuitenkin huomioida riskit ja ottaa jonkinlainen majoitusratkaisu mukaan. Koskaan ei tiedä, jos jotain sattuu ja on yövyttävä kesken matkan.
Pelkästään autiotupien varaan ei kannata yöpymistä myöskään laskea. Autiotupia saa toki hyödyntää ja niissä yöpyä (tarkistathan, että kyseessä on yöpymiseen tarkoitettu tupa eikä esimerkiksi päivätupa), mutta etenkin suosituimmilla retkeilyalueilla pitää ottaa huomioon, että tuvat on tarkoitettu kaikille ja antaa tilaa muillekin.
Parhaimmillaan tuvasta saa suojaa huonolla säällä ja voi huoltaa tai kuivatella varusteita samalla. Makoisat unet se tarjoaa myös ja kun muistaa käytöstavat palvelevat ne retkeilijöitä jatkossakin. Tästä voit lukea ja kerrata pelisääntöjä tupien käytöstä.
Kaiken kaikkiaan olen rakastunut riippumattoiluun sen mukavuuden vuoksi ja vaeltaessa on myös kätevää kuinka kevyeksi ja pieneen tilaan majoitteensa saa telttaan verrattuna. Minun rinkkani on myös pieni vain 38 litrainen ja vaikka sivuihin ja hupun alle tavaraa saa mahtumaan alkaa se teltan kanssa jo olla tosiaan liian pieni.
Jännityksellä odotan syyslomavaellustani minkälaisiin ratkaisuihin päädyn varusteiden kanssa kun tilaa on vähän. Mutta minulla on usein aika pienet varusteet muutenkin ja tuo pikkurinkkani on oikea tilaihme, uskoisin pärjääväni sillä sen 2-4 yötä. Rinkasta ja loppusyksyn retkestä lisää myöhemmin.
Kivaa viikonloppua ja Nuku yö ulkona -tapahtumaa niille, jotka siihen lähtevät mukaan!
Käytiin iltapuhteena sunnuntaina kiipeämässä Laukaan Hyyppäänvuorelle, jolle reitti onkin melko jyrkkä ja hengästymään pääsee vaikka lyhyt matka onkin.
Paikalla oli muutakin porukkaa nauttimassa hienoista keleistä ja maisemista vaan hyvin mahduttiin mukaan. Siitä on jo vuosia kun olen ensimmäisen kerran vuorelle kiivennyt, silloin hieman eri reittiä vaan nyt ajettiin auto viralliselle parkkipaikalle, josta lähti metkitty selkeä polku kyltteineen kohti huippua. Matkaa parkkipaikalta ei ole kuin reilun kilometrin verran.
Jyväskylästä jos aikoo Hyyppäälle tulee ajaa noin 30 kilometrin päähän Saviolle Laukaaseen, josta pientä hiekkatietä perille asti. Siellä on paikoin opasteitakin tien varrella.
Keli oli tosiaan hieno ja saatiin mukavia kuviakin otettua komeissa maisemissa. Tämä näköala tosiaan vetää vertoja Suomen kansallismaisemalle Kolilla!
