Kategoria: syksy

Julkaistu

Luolaseikkailu luontoäidin syliin – Högbergetin virtauseroosioluola

Liekö tässä yksi Suomen kauneimmista luolista? Kirkkonummella sijaitseva Högbergetin luola on erikoinen, sisältä pisaran muotoinen luola. Se on melko pieni ja sisälle tultua on ihan kuin olisi astunut luontoäidin sisälle, sen kohtuun. Muotonsa luola on saanut jääkauden jäljiltä kun sulamisvedet ovat muokanneet sen seinämiä, saaden tämän erikoisen muodon aikaan.

Luolan löytäminen jo itsessään oli oma seikkailu sillä koko Högbergetin nyppylä on ensin kierrettävä, ettei häiritse viereisen hevostilan pihan rauhaa. Itse etsin luolan suuaukkoa aluksi liian korkealta kallion rinteestä ja taisin jossain kohdassa kävellä itse luolan päällä silti huomaamatta paikkaa. Vaikka luolan suuaukko ja kivilohkareet sen ympärillä ovat tunnistettavan muotoisia, se onnistui silti piiloutumaan hyvin maastoon.

Paikassa oli jotenkin taianomainen tuntu, niin erikoinen luola on muodoltaan. Katosta lankeavat valonsäteet loivat tunnelmaa ja yhdessä varjojen kanssa korostivat pyöreitä muotoja. Kammion seinämät tuntuivat käsissä aivan sileiltä.

Luola on kaunis ja hieno, mutta tänne aikovan tulee muistaa aivan vieressä sijaitseva hevostila ja kunnioittaa sen rauhaa. Paikan viereen ei pääse autolla vaan käveltävää riittää, lisäksi Högbergetin vuori tulee kiertää polkuja pitkin, ettei päädy yksityisille maille häiritsemään.

Äiti Maa
Julkaistu

Etsimässä värejä marraskuun harmaudesta – Nuuksion Pohjoinen Portti

Nuuksion kansallispuisto aivan Helsingin kupeessa ja pääkaupunkiseutumme tuntumassa on varmasti yksi suosituimmista ja käydyimmistä kansallispuistoista Suomessa. Eurooppalaisittain se on erityinen siitä, että se tosiaan sijaitsee niin lähellä suurasutusalueita.

Viikonloppuisin suosituimmat parkkipaikat kuten Haukkalampi ruuhkautuvat, ja poluilla on runsaasti muuta väkeä, etenkin jos ilmat ovat kohdillaan. Myös Haltian luontokeskus vetää väkeä yhä enemmän, myös ulkomaalaisia, mikä on tietysti hyvä juttu!

Olen alunperin kotoisin Kirkkonummelta, ja itseasiassa Nuuksion kansallispuiston raja oli hyvin lähellä taloamme. Lapsuuden muistot liittyvätkin vahvasti tähän eteläiseen metsäämme ja etenkin Saarilampeen Nuuksion länsipuolella. Se on säilynyt vielä yhtenä vähemmän ruuhkaisena helmenä kansallispuistossa ja sinne on aina mukava palata.

Toinen vinkki on lähestyä Nuuksiota pohjoisesta käsin. Salmen ulkoilualueella sijaitsee Nuuksion Pohjoinen Portti, joka tarjoaa rauhaisan sisääntulon kansallispuistoon. Reitit lähtevät suoraan Salmen parkkipaikalta, ja valita voi lyhyistä reiteistä pidempiin ja patikoida vaikkapa Haltian luontokeskukselle asti! Myös Reitti 2000 kulkee täällä!

Sekä itse Salmen alueella ja reittien varsilla on useita nuotiopaikkoja ja paikka sopii erinomaisesti koko perheen retkikohteeksi! Joka viikonloppu paikalla palvelee myös ihastuttava kahvila Pohjoinen Pirtti, jossa on tarjolla myös lounasta. Paikka on avoinna joka lauantai ja sunnuntai kello 10-16.

Nuuksion Pohjoinen Portti on helppo saavuttaa autolla, mutta täytyy sanoa, etten itse ainakaan löytänyt aikatauluja busseista, joilla pääsisi Salmen risteykseen asti, se kun sijaitsee aivan Vihdintien varressa. Mikäli joku tuntee linja-autotilanteen paremmin niin saa kertoa! Vihdintietä kulkee toki linja-autoja, mutta lähimmät pysäkit näyttävät jäävän Nuuksion päähän.

Salmi, Nuuksion Pohjoinen Portti sijaitsee Vihdintien varressa osoitteessa Salmentie 100 ja matkaa Helsingistä kertyy noin 45km.

Vietin erään marraskuisen päivän koluten Salmen ulkoilualuetta ja tässä kuvia harmaasta sumuisesta Salmesta, jotain väriä sentään löytyi:

Nämä upeat sammaloituneet kiviportaat ovat aikoinaan vieneet Salmen kartanolle. Alemmassa kuvassa puolestaan on jonkinmoinen vanha kellari.

nuuksionpohjoinen4
Julkaistu

Kuukkeli on kaikkien kaveri! Sielunlinnun kohtaaminen Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Jutun alkuperäinen julkaisu englanninkielisenä sivustolla Finland, naturally.

Pohjoisessa Suomessa, erityisesti lapissa retkeillessä ei ole harvinaista törmätä tähän pikkukaveriin eväshetkeä viettäessä. Kuukkelit ovat tunnettuja siitä, kuinka pelottomasti ne tulevat lähelle ihmistä toiveissa päästä osingoille kun ruoasta on kyse. Satojen vuosien ajan ne ovatkin olleet metsämiesten seurana metsissä ja vanhojen uskomusten mukaan metsämiehen kuollessa hänen sielu siirtyikin kuukkeliin, ja tästä lintu on saanut lisänimen sielunlintu.

Kuukkeli on varislintu, mutta itse varista huomattavasti pienikokoisempi. Niiden väritys on harmaan ruskea, mutta ne tunnistaa hyvin kirkkaan ruosteen värisistä merkeistä, takamuksessa, pyrstössä ja siivissä. Kuukkelin levittäessä siivet väritys tulee esiin kauniisti! Lintujen elinympäristöä ovat pohjoiset kuusi- ja mäntymetsät.

Enpä ole aikaisemmin tavannutkaan kuukelia niin läheltä kuin viimeisellä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston retkelläni. Ylläksen seudulla nuo pikkukaverit olivat niin kesyjä, että tulivat aivan kädestä syömään leivänmurusia.

Näitä lintuja näin joka puolella tuon kansallispuiston metsiä, mutta kyseiset kuvat ovat lyhyeltä kolmen kilometrin polulta nimeltä Saivionkierros, joka sijaitsee suht lähellä Äkäslompoloa. Kyseinen kierros muuten kuljettaa retkeilijän tutustumaan vaikuttavaan seitaan Äkässaivio! Reitin varrella on myös nuotiopaikka ja kota.

Kuukkeleita sopii toki ruokkia ja saatat saada hauskoja valokuvia läheltä, mutta muistathan, että suolainen ruoka ei ole sille eikä linnuille yleensäkään hyvästä. Tarjoa linnuille vaaleaa suolatonta leipää!