Lempimetsä talvella

Talvi on monesti todella pitkä etenkin täällä Lapissa ja sellaiselle, joka nauttii erityisen paljon kesästä. Minusta usein tuntuu kuin olisin jumissa kaiken sen lumen keskellä sillä en pääse liikkumaan samalla tavalla kuin kesällä, missä vain tai minne vain. Viime aikoina olen kuitenkin hikoillut tuolla hangessa tehden itselleni polkuja lähimetsään, jotta pääsisin kulkemaan muuallakin kuin vain tiellä ja hiihtolatuja pitkin. Itseasiassa nyt hanki kantaa jo välillä noita liukulumikenkiäni, joten rämpiminen hangessa ei ole aivan mahdotonta.

Metsä kotini vieressä on muodostunut uskomattoman tärkeäksi ja halusin päästä jo kulkemaan samoja reittejä kuin kesällä, saatoin viettää päivässä tunteja tuossa metsässä vaellellen ilman päämäärää — Malla-koira tietysti mukana ja sillä tavoin rentouduin.

Olen töissä paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja ystäviäkin näen paljon, joten tarvitsen sen vastapainoksi yksinoloa ja viihdyn erinomaisesti itsekseni. Minun on vaikea kuvitella elämää enää kaupungissa kaiken hälinän keskellä, jossa sosiaalisiin tilanteisiin joutuu huomattavasti enemmän. Metsä on rauhaisa ja omat retket ja yksinolo tuovat minulle energiaa.

Luonnossa saa myös olla oma itsensä ja se varmaan onkin se voimaannuttava kokemus, jota saan. Ei tarvitse miettiä miltä näyttää tai kuulostaa, sanooko jotain oikein ja niin edelleen. En sano, että muut ihmiset vaatisivat mitään sellaista vaan ennemminkin itse itselleen niitä ”rajoitteita” luo ja stressitekijöitä. Ei aina, mutta joskus.

Lempimetsästässäni on monta kivaa paikkaa ja olen todella iloinen kun pääsin näkemään metsää näin talvella. Kesäisin Mallan kanssa viilennytään sellaisissa pienissä metsälammissa ja loppukesästä metsä on pullollaan mustikkaa ja variksenmarjaa. Viime vuonna innostuin myös sienestämään ja löysin hyvän paikan josta aion tänäkin vuonna käydä etsimässä korvasieniä.

Näin talvella metsä uinuu talviunta ja ainoita kulkijoita näytti olleen enimmäkseen jänikset ja oravat. Kiepistä välillä lehahtaa häiriintyneenä teeri kun sattuu kulkemaan liian läheltä. Ketun jälkiäkin on, mutta huomattavasti enemmän tuolla talojen lähistöllä kuin metsän uumenissa, liekö löytävät jotakin tarpeellista ihmisten asutusten liepeillä.

Aurinko tekee myös ison osan hyvästä mielestä. Sinänsä kaamos ei minusta tunnu täällä Lapissa mitenkään raskaalta — siihen aikaan on niin paljon kauniita värejä ympärillä ja sellaista sydäntalven taikuutta, mutta kun monta päivää on pilvistä ja harmaata auringon näkeminen on uskomattoman virkistävä tunne. Usein se tarkoittaa myös kiristyvää pakkasta, mutta se ei tule esteeksi kun pukeutuu vain hyvin. Tuolla hangessa tuli lähinnä hiki, vaikka aamulla mittari näytti -25 astetta.

Talvi ei tosiaan ole vielä ohitse sillä nyt eletään sitä pakkastalven aikaa, jolloin kylmimmät kelit yleensä ovat sekä suurin määrä lunta. Auringon myötä tulee hankikantotalvi ja toukokuussa ollaan hetken aikaa välivaiheessa kun ei enää pääse kunnolla hiihtämään, mutta kevätkään ei vielä täällä ole kunnolla alkanut. Lisääntyvät aurinkoiset kelit luovat kuitenkin innostunutta mieltä kesää odottaessa.

-Kaija

Ajatuksenjuoksua ja mitä minulle kuuluu

Havahduin juuri siihen, että työkseni kirjoitan tekstejä, blogeja ja artikkeleita enkä ole omaa blogiani päivittänyt aikoihin. Vuonna 2021 tasan kerran olen jutun tänne rustannut. Ihmettelin, miksi ihmeessä en ole kirjoittanut, kun pidän kirjoittamisesta sekä sisällön luomisesta valtavan paljon. Syy täytyy olla ja onkin kiire. Vaikka korona-aika on verottanut omalta osaltaan myös omaa päätyötäni ravintola- ja matkailualalla olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä. Ehkä lieveilmiönä vallitsevassa tilanteessa matkailu Suomessa on kuitenkin lisääntynyt hurjasti ja se on näkynyt etenkin kesässä.

Valitsin tähän jutun oheen kuvamuistoja viime vuoden ajalta. En ole kirjoittanut blogia, mutta kuvia on tullut tallennettua vuoden varrelta retkiltä ja elämästä.

Alkuvuoden kevättalven aurinkoa.

Kaipaan omien juttujen sekä luovan tekstin kirjoittamista paljon. Töissä mielelläni teen tekstejä, mutta tilaajalta on tietysti määritellyt raamit mistä ja miten kirjoitan. Sen vuoksi oma blogi oli mukava harrastus kun sai kirjoittaa mistä haluaa. Ehkä taas otan oman juttuni esiin ja ryhdyn tekemään sivuani jälleen.

Nautin Lapissa asumisesta paljon, mutta viimeaikoina tietynlainen rauha ja oma aika on noussut valtavan tärkeäksi. Lappi itsessään on tällaiseen mitä mainioin ympäristö asua, mutta töissä minun tulee oltua niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että oma sosiaalinen jaksamiseni kuluu työssä aika hyvin loppuun ja vastapainoksi kaipaan yksinoloa. Jännä muuten huomata miten kaupungissa asuessani olin useammin yksinäinen kun taas nyt yksin asuessa syrjässä menosta ja meiningistä minulla ei ole yksinäinen olo lainkaan.

Tuli mieleen, että voisin kirjoittaa enemmän tuntemuksistani näin muutaman vuoden Lapissa asumisen jälkeen. Tiedän, että moni haaveilee Lappiin muutosta ja mietiskelee asiaa, joten ehkä sellainen Lappi-sarja voisi olla mielenkiintoinen ja hyödyllinen muille. Miltä se kuulostaisi?

Ihana retki Sarmitunturiin kuumana kesäpäivänä! Tästä paikasta kirjoitinkin sen ainoan jutun viime vuonna.

Olen äärettömän kiitollinen kuluneista vuosista ja kertyneistä kokemuksistani Pohjois-Sodankylässä. Minulle on auennut uusia työmahdollisuuksia ja olenkin yhä enemmän päässyt tekemään töitä itselle mieluisten asioiden parissa kuten vaikkapa tämä kirjoittaminen, jota teen sivutyönä varsinaisen työni ohella. Minulle Lappi on tuntunut juuri oikealta paikalta olla ja haaveilenkin oman pienen mökin löytämisestä, jonne voisin asettua. Nykyinen vuokra-asuminen on erittäin hyvä, mutta jotenkin kaipaan jotakin omaa tässä kohtaa elämää. Ehkä sellainen vielä tulee eteen.

Maailmantilanteeseen en halua täällä blogissani antaa tilaa sen kummemmin, mutta kurjassa tilanteessa moni yrittäjä ja matkailuala on, se on tosi. Menoa täältä syrjästä seuraten minun elämäni ei ole kuitenkaan käytännössä juuri muuttunut ja olen yhä enemmän saanut varmuutta sille, mitä minä haluan omalta elämältäni ja mitä asioita koen tärkeäksi. Kliseistä varmaan sanoakin, mutta kyllä minulle muutto Lappiin on tuonut tilaa ajatella ja löytää niin sanotusti oma itsensä.

Kaamoksen retki Isolle-Tankavaaralle ihailemaan Nattasia.