Juutuanjoki kuohuu Jäniskosken kohdalla vain kivenheiton päässä Inarin kirkonkylältä. Kosken yli pääsee hienoa riippusiltaa pitkin ja vastarannalla on uuden oloinen iso laavu. Tätä paikkaa pääsee ihailemaan talvellakin ja se on myös esteetön reitti, matkaa parkkipaikalta on vaivaiset puolisen kilometria. Täällä kannattaa poiketa vaikkapa jaloittelemaan mikäli on ajamassa nelostietä pitkin!
Jäniskosken silta tulee pidemmän Juutuan polun varrella 500 metrin kuluttua parkkipaikalta. Tässä Luontoon.fi sivuston esittelyt alueen ulkoulureiteistä.
Kuohut koskessa olivat vaikuttavat myös näin marraskuussa. Keväällä mahtaa olla komeat myös. Kaamoksen kynnyksellä taivas oli värjäytynyt kauniisti violetin eri sävyihin, mutta vielä emme tälle talvea lunta ole saaneet. Reitti olikin jäisen liukas vaikka muutoin leveä ja helppokulkuinen.
Joen rantakivet olivat saaneet hauskat jäähatut ja muita kauniita jäämuodostelmia oli muodostunut kivikkoon.
Tästä jatkui retkeilyreitit pidemmällekin Inarin ulkoilualueelle ja patikoida voi monen mittaisia reittejä. Otsamo-tunturi näkyi häämöttävän korkeimpana puuttomana lakena maisemassa ja sinne voisikin tehdä joskus retken!
Keskellä Inarijärven tiettömiä maastoja sijaitsee pieni puinen vanha kirkko noin kymmenen kilometrin päässä Inarin keskustasta. Kyseessä on Pielpajärven erämaakirkko, joka on yksi Ylä-Lapin vanhimmista rakennuksista.
Sain isäni vieraaksi tänne Lappiin ja lähdettiin retkelle Inariin etsimään kyseistä kirkkoa. Reitti Pielpajärven erämaakirkolle lähtee Saamelaismuseo Siidan takaa kääntyvän tien varresta. Tältä tieltä on suuntaansa noin 4,5 kilometrin matka. Vaihtoehtoisesti kesäisin voi hypätä pois Inarijärven risteilylautasta Pielpavuonossa, jossa lautta pysähtyy pyydettäessä ja taittaa reilun kahden kilometrin matkan. Talvella kirkolle pääsee talvireittiä pitkin.
Inarijärven risteilystä ja vierailusta Ukonkivelle voit lukea täällä.
Kuva: Mauno Ryytty
Ympäristö metsissä on kivikkoinen, mutta maisemat ainutlaatuisen kauniita. Pienet metsäjärvet ja kivien lomassa soliseva vesi kutsuvat pysähtymään ja nauttimaan luonnon kauneudesta. Kiviä oli aivan loputtomasti ja jotkut niistä valtavia jättiläismäisiä siirtolohkareita, joiden juurella lymyili mielenkiintoisen näköisiä luolia.
Ihastuin Inarijärven maisemiin niin kovasti, että tahdon tulla samalle polulle vielä uudestaan ihastelemaan luontoa ja vesistöjä. Vesi on täällä ihan uskomattoman kirkasta enkä malta odottaa ensi kesää, että voi käydä pulahtamassa näissä vesissä.
Kuva: Mauno RyyttyKuva: Mauno Ryytty
Nelisen kilometriä kuljettua tulimme vanhan tuvan pihaan, jonka takana häämötti peltoaukeama, joka tuntui erikoiselta näyltä erämaan keskellä. Melkein odotti näkevänsä jonkinlaisen tien maisemassa, mutta paikka todella on keskellä ei mitään. Aluetta ympäröi tunturikoivikko ja rannasta aukesi maisema Isolle Pielpajärvelle, joka liplatti tuulessa kylmän näköisenä.
Hyvin kivisen pellon toisella laidalla näkyi pikkuruinen punertava rakennus, joka osoittautui etsimäksemme erämaakirkoksi. Kirkko oli piskuinen, mutta kaunis puurakennus. Vilkuilin ympärille etsien hautausmaata kirkon ympäristöstä, mutta sitä ei ollut. Myöhemmin selvisi, että aikoinaan vainajat oli totuttu hautaamaan saariin Inarissa ja kirkko toimitti jumalanpalvelusten virkaa.
Puinen kirkko on rakennettu vuonna 1760 entisen 1600 -luvulla tehdyn paikalleen lahonneen kirkon tilalle. Pielpäjärvi toimi muinoin talvikylänä inarilaisille ja oli kaupankäynnin ja markkinoiden keskittymä. Ilmeisesti nykyäänkin kirkko on vielä toiminnassa satunnaisin jumalanpalveluksin sekä hääkirkkona.
Kuva: Mauno Ryytty
Vaikka ruska on jo suurelta osin ohi täällä Lapissa oli metsässä hyvin kaunista. Aamun ohut kuura suli nopeaan, mutta alkumatkasta etenkin oli hienon näköistä kun aurinkokin näyttäytyi pilviverhon takaa. Talven tuloon ei ole enää pitkälti.
Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.
Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa sekä Inarijärven risteily katsomaan tunnettua nähtävyyttä Ukonkiveä.
Siidan saamelaismuseo on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka esittelee saamelaisten historiaa sekä tapoja ja kulttuuria. Museo käsittää sisätilojen pysyvät sekä vaihtuvan näyttelyn ja ulkomuseon, jossa kävimme muun muassa opettelemassa suopungin heittoa! Tule mukaan oheisen videon myötä kanssamme Siidaan:
Siidan kierroksen jälkeen lähdimme aivan Siidan pihalta lähtevällä risteilylautalla Inarijärven risteilylle.
Inarijärvi on Suomen toisiksi suurin sekä Lapin maan suurin järvi, joka levittäytyy lähes merimäisesti silmänkantamattomiin. Keskellä järveä kohoaa selkeästi muista saarista erottuva Ukonkivi, joka on aikanaan ollut saamelaisille pyhä palvonnan paikka.
Saarelle astuessa halusin pyhittää ajatuksen jos toisenkin Ukko -jumalalle
Aikoinaan kun Ukonkivi oli pyhä palvontapaikka, jolle naiset eivät saaneet astua lainkaan ja miehetkin soutivat rantaan kunnioittavasti hiljaisuuden vallitessa, etteivät vain häiritsisi mahtavaa Ukko-jumalaa metelillä. Nykypäivänä risteilyalus vie turisteja Siidan satamasta tutustumaan kiveen ja sen kallioille astuvat niin miehet kuin naisetkin.
Ihmisjoukossa saarelle saapuessa koin kuitenkin hyväksi mielessäni pyhittää ajatus jos toinenkin Ukko-jumalalle ja pyytää vähän anteeksi sitä, kun jalallani maihin nousin. Saaren erikoinen muoto ei antanut ihmetyksen aihetta, miksi kalliota on pidetty pyhänä.
Ukonkiven huipulta avautuvat maisemat olivat kerta kaikkiaan hienot. Erämaisessa järvessä näkyi lukuisia saaria ja aivan horisontissa jylhiä tuntureita.
Ukonkivelle rakennettuja rappusia pitkin oli helppo nousta kallion huipulle näkemään parhaimmat maisemat. Risteilyllä aikaa saarelle on vain 20 minuuttia ja mietimmekin, että olisi hienoa vierailla täällä omin kyydein joskus. Viereisessä saaressa näkyikin melojia rantautuneena.
Inarijärven risteily on hieno kokemus, joka kannattaa hyödyntää Siidan museossa vierailtaessa. Risteilyt lähtevät Siidan satamasta kesäisin kahdesti päivässä kohti Ukonkiveä, jossa pysähdytään säävarauksella. Matkan varrella nähdään myös vanha hautausmaasaari sekä ranta, josta lähtee vaellusreitti Pielpajärven erämaakirkolle. Patikoimaan aikovat voivat jäädä laivasta tässä pois.
Museokortin seikkailukierros oli hienoa päättää Inarissa ja kruunata museokesä Inarijärven risteilyllä. Lapin museoista kiersimme jo hyvän osan, mutta vielä on kohteita näkemättä. Ehkä näemme vielä Lapin museoseikkailusta osan kaksi!
