Tänä vuonna tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti ja koska Lapissa kesä on lyhyt, minua huolettaa, etten kerkeä tehdä kaikkea mitä haluaisin kesällä Lapissa tehdä.
Yksi asia, joka on jäänyt myöhälle on uiminen. Pidän vedestä ja uimisesta ehkä yli kaiken ja viime vuonna taisin räpiköidä järvissä ainakin toukokuusta syyskuulle. Tänä vuonna heitin talviturkin vasta nyt heinäkuun ollessa jo hyvässä vauhdissa.
Minulla on muutama vapaapäivä ja tulin ne viettämään maalle Pohjois-Savoon isän kotiin ja lapsuuteni mummolaan. Mummoa ei enää ole, mutta paikka on yhä ja sen maisemat sekä järvi, jossa lapsena on tullut uitua ja leikittyä paljon.
Tämä hienohiekkainen ranta ei ole aivan mummolan talon vieressä, mutta lyhyen matkan päässä silti Rotimo -järven pohjoisrannalla. Särkilahdeksi kutsuttu ranta on matala ja loistava aurinkoisen kesäpäivän viettoon. Kesällä täällä tosin on aina hyttysiä ja yleensä paarmojakin. Lapsena niitä sukelleltiin pakoon veden alle.
Särkilahdessa vesi on kirkasta ja rannalla kaislikossa näkyy lumpeita sekä ulpukoita. Pikkuisia kaloja uiskentelee parvina matalikossa. Tämän poukaman rantahiekka on aivan hienoa ja tasaista, ei ollenkaan ikäviä kiven murikoita satuttamassa jalkapohjaa.
Rotimon vesi on yleensä melko kylmää, liekö johtuen soista laskevista puroista, jollainen yksi solisee aivan Särkilahden rannan tuntumassa. Toki kuumat kesäpäivät lämmittävät myös vettä, mutta tänä kesänä näin heinäkuun puolivälissä vesi tuntui kylmältä ja se oli varmaankin jotain 15 ja 17 asteen välistä.
Talviturkki jäi Rotimoon ja mietin pulahtaessa, että uimiselle ja vedelle on löydyttävä aikaa Lapissakin.
Nyt asun paikassa, jossa isoja vesistöjä ei ole aivan välittömässä läheisyydessä, mutta on meillä Tankavaarassa on yksi varteenotettava uintipaikka Koiranjuomalampi pienen patikoinnin takana sekä lähikylässä Vuotsossa on kaiketi hyvä uimaranta. Lisäksi Tankavaaran läpi virtaava Hopiaoja tuntuu pelastukselta sillä puron solinan äärelle ei ole kuitenkaan kovin pitkä matka mikäli sitä tuntee kaipaavansa.
