En ole aikoihin nähnyt merta ja merenrantakallioita, joten oli kivaa pitkästä aikaa tehdä retki rannikolle! Porkkalanniemi on suosittu eikä suotta, sen kallioiset metsä- ja merimaisemat ovat upeita. Siitä on tosin kauan kun olen täälläkään viimeksi käynyt, ja ulkoilualue on uudistunut jonkin verran ja poluilla on merkkejä, joita seuraamalla ei ainakaan pääse eksymään!
Lintubongareille tämä on ihan paratiisi ja minäkin näin muun muassa haahkoja, tiiran, joka piti minulle kalastusnäytöstä ja viimeisenä pois lähtiessä vielä huuhkajan, jota en ole koskaan ennen nähnyt luonnossa!
Varsinainen luontoilta eilinen lopulta olikin kun Kirkkonummella pyöri aivan tolkuttoman paljon metsäkauriita, muutama valkohäntäpeura sekä yksi hirvi.
Olen käynyt Pyhä-Luostolla useita kertoja, mutta vain lumettomaan aikaan, joten vapaapäivien kunniaksi pakkasin sukset autoon ja lähdin lomalle suosikkikansallispuistooni!
Ensimmäisenä päivänä Luostolla hiihtelin tehtyjä latuja pitkin ametistikaivokselle ja siitä Pyhälammen kautta Rykimäkurulle. Vaaroja alas oli ihana viilettää, toki otti se veronsa tietysti kun pääsi kipuamaan ylämäet. Seuraavaksi kaipasin kuitenkin enemmän omaa aikaa ja rauhaa ja lähdin Luoston pohjoispäätyyn hiihtämään osin kelkkareittejä ja osin umpista pitkin. Päädyin Luoston vanhimmalle autiotuvalle, joka oli sympaattinen pieni kämppä!
Pyhä-Luoston tunnuksessakin komeileva kuukkeli näyttäytyy ympäri puistoa oikeastaan aina kun pysähtyy ja etenkin nuotiopaikoilla. Ei siitä pääse mihinkään, että nämä rohkeat linnut ovat vaan niin upeita ja hienon värisiä! Vieläkin jäi se tietty kuva saamatta, kuukkeli siivet kotkamaisesti levällään. Mutta muuten heitä oli hauska kuvailla vaikka söivätkin suurimman osan eväsmunkistani.
Luoston vanha autiotupa Yli-Luostolla oli ihana pieni mökki. Se on vaellusreitin varrella, mutta talviseen aikaan sinne ei kulje kunnostettuja latuja. Joku muukin oli ennen minua kuitenkin halunnut kämpälle hiihtää, joten pääsin seuraamaan umpisen poikki menneitä jälkiä kätevästi. Omalla retkelläni sain kuitenkin nautiskella yksin, edellinen kävijä oli ainakin vuorokauden minua edellä.
Luostolla oli kerta kaikkiaan ihana hiihtää, mutta kyllä kesä vetää minua enemmän puoleensa. Noitatunturi ja Pyhänkasteenputous tekivät aikanaan minuun suuren vaikutuksen, haaveilen ehkä seuraavaksi koko Pyhä-Luoston reitin patikoimisesta!
Pohjoisessa Suomessa, erityisesti lapissa retkeillessä ei ole harvinaista törmätä tähän pikkukaveriin eväshetkeä viettäessä. Kuukkelit ovat tunnettuja siitä, kuinka pelottomasti ne tulevat lähelle ihmistä toiveissa päästä osingoille kun ruoasta on kyse. Satojen vuosien ajan ne ovatkin olleet metsämiesten seurana metsissä ja vanhojen uskomusten mukaan metsämiehen kuollessa hänen sielu siirtyikin kuukkeliin, ja tästä lintu on saanut lisänimen sielunlintu.
Kuukkeli on varislintu, mutta itse varista huomattavasti pienikokoisempi. Niiden väritys on harmaan ruskea, mutta ne tunnistaa hyvin kirkkaan ruosteen värisistä merkeistä, takamuksessa, pyrstössä ja siivissä. Kuukkelin levittäessä siivet väritys tulee esiin kauniisti! Lintujen elinympäristöä ovat pohjoiset kuusi- ja mäntymetsät.
Enpä ole aikaisemmin tavannutkaan kuukelia niin läheltä kuin viimeisellä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston retkelläni. Ylläksen seudulla nuo pikkukaverit olivat niin kesyjä, että tulivat aivan kädestä syömään leivänmurusia.
Näitä lintuja näin joka puolella tuon kansallispuiston metsiä, mutta kyseiset kuvat ovat lyhyeltä kolmen kilometrin polulta nimeltä Saivionkierros, joka sijaitsee suht lähellä Äkäslompoloa. Kyseinen kierros muuten kuljettaa retkeilijän tutustumaan vaikuttavaan seitaan Äkässaivio! Reitin varrella on myös nuotiopaikka ja kota.
Kuukkeleita sopii toki ruokkia ja saatat saada hauskoja valokuvia läheltä, mutta muistathan, että suolainen ruoka ei ole sille eikä linnuille yleensäkään hyvästä. Tarjoa linnuille vaaleaa suolatonta leipää!
