Näin puolen vuoden jälkeen on hyvä todeta, että niin se koronakevät meni ja vapaus tehdä ajallansa mitä haluaa. Kesä meni yhtä nopeasti ja lisäksi oli vielä töissä, mikä hyvä niin. Tuntuu, että paljon on tapahtunut ja samalla ei juuri mitään ja nyt kun syksy koitti, Lapissa luonto näyttää jo selkeitä merkkejä tulevasta kylmyydestä ja talvesta.
Merkittävin muutos elämässä nyt on tietysti uusi perheenjäsen Malla. Paimensukuinen Suomenlapinkoira oikealta nimeltään Lompolon Maariankämmekkä. Juuri nyt Malla on 14 viikkoinen ja ehtinyt minun kanssa elämää aloitella puolitoista kuukautta.
Tässä Mallasta oikein edustuskuva, kuvattu Riestovaaralta Nattasille päin
Viime viikonloppu vietettiin Hankasalmella vuokramökillä rentoutumassa ennen paluuta arkeen töiden ja pimenevän lappielämän merkeissä. Työkaverini oli alkusyksystä vuokrannut myös mökin ja tästä innostuneena tein itse saman. Olen niin innostunut tästä, että tämä taitaa olla uusi matkailun muoto aina kun aika ja rahat riittää!
Onhan se mökki tämäkin missä itse asun, mutta on mukavampaa olla reissussa ja nähdä samalla uutta. Käytiin nytkin katsomassa Hankasalmen luontoa Häähninmäellä, josta juttu tässä.
Retkeilyn lisäksi yksinkertaisesti vain mökkeiltiin eli rentouduttiin ja saunottiin paljon. Hankasalmella olikin ihana rantasauna kirkasvetisen Kuuhankaveden rannalla, kävin viimeisenä iltana jopa uimassa vaikka vesi tuntuikin jo melko kylmältä.
Olisipa ihana viettää aikaa enemmän näin rauhaisasti, mutta töissä on käytävä. Hassua miten tänne Lappiin on nyt kotiutunut ja aina vapaalla haluaa lähteäkin pois. Ennen tulin Lappiin lomailemaan.
On minulla ajatuksissa monta paikkaa Lapistakin vielä, joissa haluan käydä. Ja kesäkiireiden päätteeksi tuli käytyä Kittilässä ja Levillä minilomailemassa! Ensi vuonna haluan ehdottomasti Kilpisjärvelle ja retkelle Mallan luonnonpuistoon. Pitäähän Malla-koira viedä sinne nimensä alkuperää katsomaan! Toinen haave on vaellus Korvatunturille. Toisaalta kutkuttaisi tehdä se jo nyt lokakuussa, mutta luultavimmin sekin jää ensi vuodelle tai toiseen kertaan.
Tuuli kun itäinen Auringon läntisen Lasi tiimasin aikaa lyö Lentäen matollaan Tule seikkailemaan Ihmeisiin tän Arabian yön
Arabian yöt toden totta ovat ihmeellisiä kuin Tuhannen ja yhden yön saduista. Lähinnä minut vaikutti käsittämättömän upeat auringon nousut ja laskut, jotka saivat maiseman näyttämään kuin toisesta maailmasta. No, enhän minä ole koskaan ennen nähnyt Lähi-Itää, joten toinen maailma tämä minulle oli.
Lähdimme pienellä ystäväporukalla lomalle ja kohteeksi valikoitui hieman erikoisena vaihtoehtona Jordania. Alun alkaen minä haaveilin ystävälleni Elinalle matkasta Egyptiin, johon olen pienestä lapsesta saakka halunnut matkustaa, mutta kun aihetta puimme arvelimme, että ensimmäinen kohde molemmille uuteen alueeseen voisi kuitenkin olla Jordania, joka on verrattain vakaa ympärillä myrskyävistä maista huolimatta. Saimme matkaan vielä kolmannen jäsenen, ikään kuin oppaaksi – Pasi kun on Jordaniassa aiemminkin jo ollut.
Kiitos Pasin, matkamme oli hyvin helppo hän kun tiesi mihin kannattaa mennä ja missä järjestyksessä. Lensimme siis välilaskun kautta Ammaniin, Jordanian pääkaupunkiin, josta otimme lentokentältä vuokra-auton ja suuntasimme ensimmäiseksi Kuolleellemerelle.
Näin loka-marraskuun vaihteessa oli hyvin hiljaista, eikä turisteja juuri näkynyt ainakaan ensimmäisessä kohteessamme. Meillä oli huoneisto vuokrattuna (jonka parvekkeelta oli tajuttoman upeat maisemat) ja saimme nauttia omasta uima-altaasta sekä pienestä rannasta kaikessa rauhassa. Viereisessä hotellissa vaikutti olevan jonkin verran matkaajia, mutta tunnelma oli verkkainen.
Kuva: Pasi
Pian meille jo valkeni kuinka vieraanvaraisia ihmisiä Jordaniassa onkaan. Heti saavuttuamme huoneistomme vuokraisäntä majoitti meidät toiseen huoneeseensa veloituksetta lepäämään siksi aikaa, että omamme valmistuisi, me kun olimme yön yli matkustamisen jälkeen varautuneet nukkumaan vaikka autossa, jos altaalle ei pääsisi. Herättyämme meille tarjottiin heti ruokaa ja vettä ja kerrottiin, että jos mitään ongelmia on niin hänelle soitto. Ruokaa tarjottiin vähän jopa väkisin kun olimme jo aivan täynnä niin seuraavaa suupalaa työnnettiin naamamme eteen.
Matkustaminen vie aina voimia, joten ensimmäinen päivä meni loikoillessa ja kelluessa kuolleessa meressä, jonka suolapitoisuus jaksoi ihmetyttää. Oli käytännössä mahdotonta koettaa uida siellä, sitä kellui kuin pullon korkki, eikä sinne vain uponnut.
Kuolleenmeren vastarannalla häämötti Palestiina, kuten paikalliset sanoivat tai toisin sanoen Israel. Pimeän tultua horisontista kykeni erottamaan Jerusalemin valot.
Levättyämme rannalla oli vuorossa lähteä tutkimaan lähialueita. Törmäsimme paimentolaisiin ja kameleihin, jotka kulkivat tiellä kuin paikalliset porot konsanaan. Ajelimme pitkin vuoristoteitä pieneen kylään ja upealle maisemapaikalle, jossa tapasimme paikallisen Omarin.
Olimme suunnitelleet etsivämme erään luontonähtävyyden Wadi Mujibin, mutta päivästä tulikin täysin erilainen kun Omar kutsui meidät ensin kotiinsa kylään ja lähtikin vielä mukaan näyttämään lähialuetta.
Omarin kotona hänen nuoremmat sisarukset olivat valtavan innoissaan meistä ja parveilivat ympärillä kun Omar tarjoili meille teetä ja kotitekoista limonaadia. En laita heistä tänne kuvaa yksityisyyssyistä, mutta etenkin pikkusisko keimaili meille ja halusi, että otan hänestä valokuvia. Ja tietysti minä sitten otin!
Teen ja limonadin jälkeen lähdimme ajamaan Jordanian korkeimman vuoren rinteitä solaan Wadi al-Hidaniin, josta löyti upean kaunis paikka! Emme tietysti olisi löytäneet tätä paikkaa ilman Omaria, joka kertoi, että paikalliset käyvät täällä usein uimassa ja viettämässä aikaa. Monessa paikannimessä näillä seuduilla esiintyvä sana Wadi tarkoittaa muuten kuivunutta joen uomaa. Rankoilla sateilla nämä solat tai kanjonit täyttyvät sitten vedellä.
Kuva: Pasi
Omar päätyi matkaamme vielä muinakin päivinä ja päädyimme näkemään Al-Karakin ristiretkeläis linnoituksen sekä erään ison ja kauniin moskeijan. Kumpikaan ei kuulunut alkuperäiseen reissusuunnitelmaamme, mutta juuri tämän takia ei kannatakaan tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia.
Al-Karakin linnoitukselta oli upeat maisemat, ja paikka oli muutenkin mielenkiintoinen.
Moskeija, jonka nimeä en ollenkaan muista, mutta joka sijaitsi al-Karakin kaupungissa oli uskomattoman kaunis ja paikallinen henkilökunta jälleen erittäin ystävällistä. He kertoivat ja esittelivät innoissaan rakennusta meille. Pasin vaatetus meni juuri ja juuri läpi polvimittaisissa sortseissa ja T-paidassa, mutta meidän piti Elinan kanssa pukea kaavut päälle naisia kun ollaan.
Kuva: Pasi
Kuolleenmeren rannalla söimme myös matkamme parhaassa ravintolassa nimeltä Meramieh, jonka pitäjä oli kertakaikkiaan ihastunut meihin ja myös valtavan ystävällinen. Jordaniassa monessa ravintolassa on lähes poikkeuksetta Mixed Grill -annos sisältäen grillattua lammasta, kanaa ja kasviksia leivän kera. Me taidettiin ottaa miltei aina sitä, lisäksi erilaisia salaatteja, hummusta ja leipää jaettavaksi. Alkujuomana toimi minttu limonaadi, joka oli taivaallista. Alkoholitonta tietysti kuten muslimimaassa yleensä juomat ovat. Jordaniassa alkoholi ei ole kiellettyä, mutta sitä tarjoillaan enemmän hotelleissa ja turistikeskittymissä.
Ensimmäiset päivät kuluivat uutta kulttuuria ihmetellessä ja lämpöön totutellessa. Loka-marraskuun vaihteessa oli hyvinkin lähemmäs +30 astetta päivällä ja oikein sopiva lomailusää.
Kuolleelle merelle heitimme sitten hyvästit ja jatkoimme matkaa etelämmäksi kohteena legendaarinen Petran kalliokaupunki.
