Ruskaretki Utsjoella – Nuvvus-Ailigas näyttää upeimmat erämaamaisemat sekä näköalan Tenojokilaaksoon

Syyskuinen päivä vei minut ystäväni kanssa pienelle road-tripille ympäri pohjoisinta Lappia. Ajoimme Kaamasesta Karigasniemelle, siitä Tenojokivartta myöten Utsjoelle ja sieltä Nelostietä takaisin Tankavaaraan.

Karigasniemen ja Utsjoen välillä kohoaa jyrkkärinteinen ja mastohuippuinen Ailigastunturi Nuvvuksen kylän vartijana. Verryttelimme jalkojamme ajomatkasta tekemällä päiväretken ruskan väreissä kylpevälle pyhälle tunturille.

Ailigastuntureita on Lapissa kolme, ja kaikki sijaitsevat Utsjoen kunnassa Tenojoen varrella. Ensimmäinen ja suurin Ailigastunturi kohoaa Karigasniemellä, keskikokoinen ja meidän retkemme kohde sijaitsee Nuvvuksen kylässä ja kohoaa 535 metriin. Viimeinen ja pienin Ailigastuntureista on Utsjoen kirkonkylällä tunnusmerkkinä. Ailigas tarkoittanee saamenkielessä pyhää tai tietyn muotoista pyöreälakista tunturia.

Nuvvus-Ailigas on suhteellisen helppo päiväretkikohde, joskin kilometrejä kertyy Nuvvuksen kylästä huipulle ja takaisin noin 12. Autolla pääsee ajamaan muutaman ensimmäisen nousukilometrin poroaidalle, josta kivistä mönkijäuraa seuraamalla ei voi eksyä.

Nousu palkitsee jälleen kerran kiipeäjän. Matkan varrella voi ihastella upeaa maisemaa Paistunturin erämaahan ja huipulta avautuva näköala Tenojokilaaksoon on uskomaton. Myös Norjan vuoret näkyvät maisemassa.

Meille sattui erinomainen syksyinen sää retkellemme. Puhaltava tuuli tunturissa oli kylmää, mutta aurinko lämmitti vielä mukavasti suojaisissa paikoissa. Mustikat alkavat olla jo ohi tältä erää, mutta popsin tunturissa erityisen meheviä variksenmarjoja ja puolukatkin olivat jo paikoin isoja ja maukkaita.

Karigasniemi-Utsjoki väliä ei turhaan sanota suomen kauneimmaksi tieksi, reitti oli upea kerta kaikkiaan ja nousu Nuvvus-Ailiggaalle kruunasi koko retken. Ruska on nyt parhaimmillaan, mutta jo näkee kuinka nopeasti se on ohi ja tunturikoivut jo pudottavat lehtiään. Tätä kirjoittaessa on ensilumi satanut Tankavaarassa ja yöt ovat jo hyvinkin pakkasella. Talvi tekee tuloaan.

Kaamosretki Salamajärven kansallispuistossa ja pimeänpelon kohtaamista.

Olen valtavan innoissani talvesta ja lumesta. Tein vapaapäivän sattuessa retken Salamajärven kansallispuistoon fiilistelemään alkavaa talvea ja kaamoksen upeita värisävyjä! Marraskuu on ollut erittäin harmaa marraskuulle tyypilliseen tapaan, mutta tuona iltapäivänä taivas selkeni ja luonto järjesti upean talvisen auringonlaskun minulle ihailtavaksi!

Salamajärvi

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjanmaan rajalla Perhossa. Puisto on laaja ja täällä voi valita lyhyistä päiväretkistä useamman yön vaelluksiin sillä reittejä riittää. Pisimmät vaellusreitit ovat Hirvaankierros 58km ja Peuran polku 77km. Tuo Hirvaankierros minua houkuttaisi joskus tehdä!

Salamajärvellä olo on kuin olisi tullut erämaahan ja puisto muistuttaa paikoin Lappia. Mukavaa on, että se on niin lähellä kuitenkin kotikaupunkiani Jyväskylää, että erämaista rauhaa kaivatessa tänne pääsee helposti tekemään retken!

Maasto on tasaista, mutta  paikoin kulkemisen tekee hankalaksi puiston maisemiin ominaiset pirunpellot eli rakkakivikot. Muutoin Salamajärvi on pitkälti suomaisemia ja aarnimetsiä.

Puiston tunnuseläin on metsäpeura ja onnekas voi nähdäkin soiden laitamilla tämän Salamajärven metsien kuninkaan. Metsäpeura hävisi Suomen luonnosta aikanaan, mutta muun muassa Salamajärvelle istutettiin laji uudestaan ja tuoduista peuroista on muodostunut jo melko iso kanta alueelle.

Minulla ei onni suosinut enkä metsäpeuraa nähnyt, mutta kaiketi pidin sen verran kovaa ryminää, että mahdolliset eläimet ovat minut kiertäneetkin kaukaa.

Olen ollut täällä viime kevättalvena viettämässä ensimmäistä kertaa talviyötä ulkona. Silloinen sijaintimme oli Heikinjärvi ja mukana oli ystävä. Nyt yksin liikkuessa ja illan hämärtyessä tuli jälleen kova pimeänpelkoni esiin ja syötyäni tulilla lähdinkin pian kulkemaan polkua takaisin.

Pidin kuitenkin talviyöpymiskokemuksesta niin paljon, että haluan yöpyä talvisaikaan vielä uudelleen. Mutta ystävä se on otettava mukaan sillä oma mielikuvitus kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, jos olen vain omassa seurassani.

Täysin kummallista on, että kun hetkeksi pysähtyy ja sammuttaa vaikkapa taskulampun valon ja katsoo tähtitaivaalle sitä yhtäkkiä onkin tietoinen ympäröivästä luonnosta. Hiljaisuudessa huomaa, ettei mitään pelättävää ole ja ilman taskulampun valoa sitä jotenkin ”näkee” pimeän metsän paremmin.

Luolaseikkailu luontoäidin syliin – Högbergetin virtauseroosioluola

Liekö tässä yksi Suomen kauneimmista luolista? Kirkkonummella sijaitseva Högbergetin luola on erikoinen, sisältä pisaran muotoinen luola. Se on melko pieni ja sisälle tultua on ihan kuin olisi astunut luontoäidin sisälle, sen kohtuun. Muotonsa luola on saanut jääkauden jäljiltä kun sulamisvedet ovat muokanneet sen seinämiä, saaden tämän erikoisen muodon aikaan.

Luolan löytäminen jo itsessään oli oma seikkailu sillä koko Högbergetin nyppylä on ensin kierrettävä, ettei häiritse viereisen hevostilan pihan rauhaa. Itse etsin luolan suuaukkoa aluksi liian korkealta kallion rinteestä ja taisin jossain kohdassa kävellä itse luolan päällä silti huomaamatta paikkaa. Vaikka luolan suuaukko ja kivilohkareet sen ympärillä ovat tunnistettavan muotoisia, se onnistui silti piiloutumaan hyvin maastoon.

Paikassa oli jotenkin taianomainen tuntu, niin erikoinen luola on muodoltaan. Katosta lankeavat valonsäteet loivat tunnelmaa ja yhdessä varjojen kanssa korostivat pyöreitä muotoja. Kammion seinämät tuntuivat käsissä aivan sileiltä.

Luola on kaunis ja hieno, mutta tänne aikovan tulee muistaa aivan vieressä sijaitseva hevostila ja kunnioittaa sen rauhaa. Paikan viereen ei pääse autolla vaan käveltävää riittää, lisäksi Högbergetin vuori tulee kiertää polkuja pitkin, ettei päädy yksityisille maille häiritsemään.

Äiti Maa

Lapin taikaa talvisella Riisitunturilla

Talvi alkaa olla täysin tervetullut, jos minulta kysytään. En malta odottaa paukkupakkasia ja luminietoksia, kynttilöitä ja yöllistä tähtitaivasta!

Riisitunturin kansallispuisto on takuuvarma valinta kun haluat nauttia talven ihmemaasta ja kunnon tykkylumisista kuusista. Viime talvena lunta oli paljon tammikuussa ja päästiin kyllä ihastelemaan Lapin taianomaisia maisemia!

Riisitunturin huipulle ei ole pitkäkään matka parkkipaikalta ja lumenpaljoudesta huolimatta reitin pääsi kulkemaan ilman lumikenkiä, joskin mikäli olisi pidemmälle huolinut olisi tuo käynyt liian hankalaksi paikoin kuitenkin upottavasta hangesta johtuen.

Kansallispuisto jäässä

Valoisaa aikaa ei keskitalvella ole paljoa ja se tuli meidänkin retkellä vastaan koska lähdettiin matkaan vasta puolen päivän jälkeen. Tosin, olisi varmasti hienoa kokea keskiyö ja revontulet tässä maagisessa paikassa!

Pidän kaikista vuodenajoista niiden omine kohokohtineen, mutta kyllä talvi vaan on aivan erityinen. Ja nimenomaan oikea luminen talvi niin, että pakkastakin on reilusti.

Se on vain pukeutumiskysymys, jotta tarkenee ja ei ole muuten talvella ötökät häiritsemässä. Kaiken lisäksi talviset maisemat vaan ovat ihan omaa luokkaansa. Puhumattakaan sisällä tuvan lämmössä kynttilöiden polttamisesta ja nautiskelusta kun ulkona paukkuu pakkanen ja päivä pimenee iltaan.

Etsimässä värejä marraskuun harmaudesta – Nuuksion Pohjoinen Portti

Nuuksion kansallispuisto aivan Helsingin kupeessa ja pääkaupunkiseutumme tuntumassa on varmasti yksi suosituimmista ja käydyimmistä kansallispuistoista Suomessa. Eurooppalaisittain se on erityinen siitä, että se tosiaan sijaitsee niin lähellä suurasutusalueita.

Viikonloppuisin suosituimmat parkkipaikat kuten Haukkalampi ruuhkautuvat, ja poluilla on runsaasti muuta väkeä, etenkin jos ilmat ovat kohdillaan. Myös Haltian luontokeskus vetää väkeä yhä enemmän, myös ulkomaalaisia, mikä on tietysti hyvä juttu!

Olen alunperin kotoisin Kirkkonummelta, ja itseasiassa Nuuksion kansallispuiston raja oli hyvin lähellä taloamme. Lapsuuden muistot liittyvätkin vahvasti tähän eteläiseen metsäämme ja etenkin Saarilampeen Nuuksion länsipuolella. Se on säilynyt vielä yhtenä vähemmän ruuhkaisena helmenä kansallispuistossa ja sinne on aina mukava palata.

Toinen vinkki on lähestyä Nuuksiota pohjoisesta käsin. Salmen ulkoilualueella sijaitsee Nuuksion Pohjoinen Portti, joka tarjoaa rauhaisan sisääntulon kansallispuistoon. Reitit lähtevät suoraan Salmen parkkipaikalta, ja valita voi lyhyistä reiteistä pidempiin ja patikoida vaikkapa Haltian luontokeskukselle asti! Myös Reitti 2000 kulkee täällä!

Sekä itse Salmen alueella ja reittien varsilla on useita nuotiopaikkoja ja paikka sopii erinomaisesti koko perheen retkikohteeksi! Joka viikonloppu paikalla palvelee myös ihastuttava kahvila Pohjoinen Pirtti, jossa on tarjolla myös lounasta. Paikka on avoinna joka lauantai ja sunnuntai kello 10-16.

Nuuksion Pohjoinen Portti on helppo saavuttaa autolla, mutta täytyy sanoa, etten itse ainakaan löytänyt aikatauluja busseista, joilla pääsisi Salmen risteykseen asti, se kun sijaitsee aivan Vihdintien varressa. Mikäli joku tuntee linja-autotilanteen paremmin niin saa kertoa! Vihdintietä kulkee toki linja-autoja, mutta lähimmät pysäkit näyttävät jäävän Nuuksion päähän.

Salmi, Nuuksion Pohjoinen Portti sijaitsee Vihdintien varressa osoitteessa Salmentie 100 ja matkaa Helsingistä kertyy noin 45km.

Vietin erään marraskuisen päivän koluten Salmen ulkoilualuetta ja tässä kuvia harmaasta sumuisesta Salmesta, jotain väriä sentään löytyi:

Nämä upeat sammaloituneet kiviportaat ovat aikoinaan vieneet Salmen kartanolle. Alemmassa kuvassa puolestaan on jonkinmoinen vanha kellari.

nuuksionpohjoinen4