Avainsana: marraskuu

Julkaistu

Luolaseikkailu luontoäidin syliin – Högbergetin virtauseroosioluola

Liekö tässä yksi Suomen kauneimmista luolista? Kirkkonummella sijaitseva Högbergetin luola on erikoinen, sisältä pisaran muotoinen luola. Se on melko pieni ja sisälle tultua on ihan kuin olisi astunut luontoäidin sisälle, sen kohtuun. Muotonsa luola on saanut jääkauden jäljiltä kun sulamisvedet ovat muokanneet sen seinämiä, saaden tämän erikoisen muodon aikaan.

Luolan löytäminen jo itsessään oli oma seikkailu sillä koko Högbergetin nyppylä on ensin kierrettävä, ettei häiritse viereisen hevostilan pihan rauhaa. Itse etsin luolan suuaukkoa aluksi liian korkealta kallion rinteestä ja taisin jossain kohdassa kävellä itse luolan päällä silti huomaamatta paikkaa. Vaikka luolan suuaukko ja kivilohkareet sen ympärillä ovat tunnistettavan muotoisia, se onnistui silti piiloutumaan hyvin maastoon.

Paikassa oli jotenkin taianomainen tuntu, niin erikoinen luola on muodoltaan. Katosta lankeavat valonsäteet loivat tunnelmaa ja yhdessä varjojen kanssa korostivat pyöreitä muotoja. Kammion seinämät tuntuivat käsissä aivan sileiltä.

Luola on kaunis ja hieno, mutta tänne aikovan tulee muistaa aivan vieressä sijaitseva hevostila ja kunnioittaa sen rauhaa. Paikan viereen ei pääse autolla vaan käveltävää riittää, lisäksi Högbergetin vuori tulee kiertää polkuja pitkin, ettei päädy yksityisille maille häiritsemään.

Äiti Maa
Julkaistu

Ajatuksia vuoden synkimpänä aikana

Olen aina ollut varovainen näyttämästä miten minulla todellisuudessa menee saati kirjoittamaan kovin syvällisiä asioita nettiin. Nyt iski kuitenkin jokin kummallinen tarve sanoittaa tämä tilanne, vaikka vain lyhyesti. Syytän marraskuuta.

Minä en ole syysmasentuvaa tyyppiä enkä ahdistu kaamoksesta. Syksyisin olen täynnä energiaa ja loka-marraskuun taite on minun mielivuodenaikoja – tai no, pidän kaikista vuodenajoista. Nyt on kuitenkin ollut niin monta viikkoa pelkkää harmaata ja tihkuista sadetta, että jopa minäkin havahduin siihen ja alan pikkuhiljaa toivoa muutosta.

En malta odottaa talvea ja pakkasia. Lähinnä sen takia, että loppuisi tämä väritön harmaus ja kalsea sateinen kylmyys. Ja onhan se kaunista kun on lumi maassa!

tunturiin2

Olen sairastanut aikaisemmin jonkin sortin masennuksen ja minulla on epäilty ja diagnosoitu skitsoaffektiivista häiriötä ja epävakaata persoonallisuutta. Oikeastaan en voi sanoa mitä tarkalleen minulla on ollut, erilaisia diagnooseja kyllä, mutta aina olen jälkeen epäröinyt, josko näin olikaan. Näihin taustoihin en juuri nyt kuitenkaan halua palata enkä lähteä avaamaan sen kummemmin. Kaikki on joskus vähän sekasin, that’s it.

Lopetin hiljattain pitkän hoitojakson, ja olen jo usean vuoden ajan hitaasti saanut elämääni kasaan ja ylläpidettyä parempaa oloa. Hienoa tämä on tietysti! Nyt olen kuitenkin viime päivien ajan huomannut, ettei kaikki ole ehkä ihan hyvin. On sellaisia pieniä oireita, joista sen huomaa; päähän pinttyviä vääriä luuloja asioista, painajaisia, ahdistuneisuutta, pakkomielteisyyttä ja niin edelleen. En kuitenkaan vielä tästä panikoituisi kun kerta itse nämä merkit huomaan ja tiedän, että isoin tekijä on stressi ja sitä tietysti koulu ja työ tuo tullessaan. Toinen merkittävä tekijä on ravinto. Huomaan heti voivani huonommin, jos ruokavalio luisuu yksipuoliseksi paljon maitotuotteita, vehnää ja valkoista sokeria sisältäväksi.

marjat

Tässäpä itse itselleni sanelinkin, mitä voin tässä tilanteessa tehdä. Ruokavalio kuntoon ja muistan varata itselleni aikaa rauhoittua. Ei se tietysti niin yksiselitteistä ole, että terveelliset elämäntavat ja pää on kunnossa. Minä jos kuka tiedän sen kun liikunnasta ja kasvisruoasta huolimatta mieliala vetää omaa vuoristorataa pakkoajatustensa kera. Mutta jos mitään voin tehdä helpottaakseni asioita edes vähän niin sen kyllä teen. Ja olen huomannut, että ravinnolla on valtavan iso vaikutus mieleen sekä aivoihin.

Tämän Pohjanketun piti alunperin olla luontoon, retkeilyyn ja kasvisruokaan keskittyvä blogi, mutta näemmä tästä tulee henkilökohtaisempi. So sillisalaatti, here I come!