Revontulia, poroja ja kynttiläkuusia. Ensimmäiset viikot Tankavaarassa.

Tankavaaran kultakylä sijaitsee Sodankylän ja Ivalon välissä, hoikkien ja korkeiden kynttiläkuusien keskellä omassa rauhassaan. Alue koostuu ravintolasta ja majoitustoiminnasta sekä kultamuseosta. Pihapiiristä lähtee reitit Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Olen nyt ollut reilut kaksiviikkoa täällä Tankavaarassa. Olen päässyt tutustumaan ravintolan ja majoituspalvelun toimintaan sekä osallistumaan apuoppaan roolissa erilaisille retkille ja safareille. Viimeisimpänä täällä oli juuri 20 hengen brittiläisryhmä, joka koostui oppilaista ja opettajista. Heillä oli eräänlainen erähenkinen leirikoulu ja kävimme muun muassa lumikenkäilemässä ja hiihtämässä.

Heidän viikkonsa huipentui hiihtovaellukseen Ison Tankavaaran kautta Koiranjuomalammen laavulle ruokailemaan ja viimeisen illan huikeisiin revontuliin.

Pieneltä Tankavaaralta näkyy Nattas-tunturit ja maisema Urho Kekkosen kansallispuistoon.
Kuutamokävelyä lumikengillä.

Meillä on pihapiirissä talven ajan kaksi poroa; Urho ja Lumi, jotka ovat hirmu söpöjä, mutta eivät välitä rapsutuksista. Ainoastaan ruoasta.

Urho
Lumi

Revontulia olen onnistunut näkemään täällä jo kolmesti. Viimeisimmät olivat huikean voimakkaat ja valaisivat taivaan kirkkaasta kuutamosta huolimatta.

Odotan kevättä jo kovasti, lumesta nimittäin olen saanut jo nyt tarpeekseni. Tai lähinnä siitä, että sitä on tullut koko ajan vaan lisää ja se upottaa ihan joka paikassa, mihin haluaa mennä. Hankikantoa ja aurinkoisia kevätpäiviä siis odotellessa.