Avainsana: Tankavaara

Julkaistu

This is what the Polar Night looks like just before Christmas in Lapland

Tankavaara, Lapland. It is a small village in the north-eastern Lapland where the Polar Night has just begun in the beginning of December. During the summer time you can search gold in Tankavaara but on the winter time this place turns into a winter wonderland!

Just from the backyard of Tankavaara Gold Village starts the nature paths into the Urho Kekkonen National Park and one spesific trail is open for winter hiking and leads to Big Tankavaara Hill which opens a beautiful view towards the wilderness.

I went cross country skiing on this 7 kilometer long winter trail to see how it looks like in midday now that the Polar Night has started. What it means is that the sun doesn’t rise at all for a certain period of time in the northern Finland. But it is not completely dark in fact it brings beautiful shades of blue, pink and yellow to the sky!

I was lucky and run into some reindeer wandering in the wilderness. Aren’t they cute! They looked just like from a Christmas tale.

I walked higher to the Big Tankavaara Hill and saw this magnificent view. Unfortunately I should have taken snowshoes with me as well since the snow got too soft and deep on the top so I couldn’t reach the highest point. I left my skis to wait at the crossing of the nature trail and the path up to the hill.

The sun doesn’t rise at all but there is some daylight a couple of hours and the colours are simply beautiful. In Tankavaara the sun rises next time in January.

In the night if the sky is clear from clouds the stars will shine and the Milkyway is visible. And with a bit of luck it is possible to see the Aurora Borealis. The following picture is some days ago taken taken from this same place on a snowmobile sleigh trip to the fells which is as well available for tourists visiting Tankavaara!

And finally these pictures from the Milky Way are taken on the way to my home. The camera captures the Auroras and starry sky a little bit different of course but still seeing the night sky with your own eyes is breathtaking. I feel lucky to live in such a place!

Julkaistu

Ensilumen tulo kuvina

Talvi tuli oikein kerralla tänne Lappiin ja lunta tuntuu satavan vain lisää. Jaksan edelleen ihmetellä sitä, kuinka nopeasti vuodenajat vaihtuvatkaan täällä ja miten erilaisia aikoja esimerkiksi pelkkä talvi sisältää. Värikäs syksy oli hetkessä ohi kun ensilumi satoi maahan ja pian koittaa kaamos.

Ensimmäinen lumipeite tuli tuntureille jo syyskuun loppupuolella. Nousimme Kiilopäälle ihmettelemään alkavaa talvea ja henkeäsalpaavia maisemia.

Noin kolme viikkoa myöhemmin satoi kunnolla ensilumi ja kävelimme tällä kertaa Kiilopään Poropolun, joka on noin 5,6 kilometrin mittainen ja nousee Ahopään tunturin alarinteeseen lähtien Kiilopään pihasta.

Lunta oli tupruttanut oikein mukavasti ja hiljalleen jäätyvät joet ja maa olivat kauniita.

Lunta satoi ja taivas oli hyvin pilvessä, joten kovin pitkälle kantavia maisemia ei ollut, mutta pilvisessä tunturissa on myös oma viehätyksensä.

Pitihän se myös täällä Tankavaarassa käydä katsomassa, miltä luminen maisema oikein näyttää ja suunnattiin tässä yksi päivä ruokkimaan kuukkeleita parin kilometrin päähän Hopiaojan nuotiopaikalle. Tämä on takuu varma kuukkelien bongauspaikka, jos niihin ei törmää jo Tankavaaran pihapiirissä.

Pikkuystävistä on tullut jo melko rohkeita ja röyhkeitäkin. Jos kädestä loppuu herkut saattaa nokka nykäistä sormesta, että mikä maksaa!

Täällä eletään nyt hiljaiseloa ennen joulusesongin alkua ja minullakin koittaa pieni loma ennen kiireitä. Lähden matkalle minulle aivan uuteen maailmankolkkaan, mutta siitä lisää myöhemmin jahka olen selvinnyt takaisin kotiin. Hyvää syksyä (tai jo alkanutta talvea) kaikille!

Julkaistu

Lapin museoseikkailu: Kultamuseo innosti kokeilemaan kullan etsintää myös itse

Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa.

Kultakuume iskee Kultamuseossa

Kultamuseo Tankavaarassa. Kuva: Heikki Sulander

Tankavaaran Kultakylä on kokonaisuus, josta löytyy paljon mielenkiintoista tekemistä kullan kaivamiseen sekä sen historiaan liittyen. Tankavaaran Kultamuseo tutustuttaa kävijät niin kullankaivuun historiaan Suomen Lapissa kuin myös muualla maailmassa. Valtavan mielenkiintoista oli perehtyä tietysti juuri Tankavaaran kultahistoriaan, mutta oppia myös paljon uutta kullankaivuusta maailmalla.

Pelkkä museokäynti ei meille riittänyt tällä kertaa vaan innostuimme kullan kaivuusta sen verran, että halusimme päästä kokeilemaan huuhdontaa sekä kaivamista itse. Kultamuseon vieressä sijaitseekin kätevästi Kultakylä ja mahdollisuudet kullanhuuhdonnan kokeilemiseen.

Kuva: Heikki Sulander

Kullanhuuhdonnan lyhyt oppimäärä

Kulta on metallia ja noin seitsemän kertaa raskaampaa kuin tavallinen maa- ja kiviaines. Sitä esiintyy maaperässämme hiekan ja maa-aineksen seassa ja sitä kaivetaan sekä koneellisesti, että käsin lapioimalla.

Ensimmäisenä kaivetaan haluttu määrä hiekkaa esimerkiksi ämpäriin taikka isommilla valtauksilla kottikärryittäin. Hiekka lasketaan ränniin, jonka tarkoituksena on huuhtoa suurin osa hiekasta pois ja jättää kulta sekä muu raskasmetalli ja mahdolliset korukivet rännissä olevaan matoksi kutsuttuun osaan, jossa on pieniä esteitä, johon kulta jää. Juuri painonsa vuoksi kulta painuu veden virratessa pohjalle ja jää rännin mattoihin kun taas kevyempi maa-aines huuhtoutuu pois.

Hiekkaa lapioidaan ränniin. Kuva: Heikki Sulander

Aivan viimeinen vaihe on vaskaaminen eli kullan huuhdonta, kyseiseen toimintaan tarkoitetulla vaskoolilla. Vaskooliin voi kaivaa myös pienemmissä määrin hiekkaa suoraan ja huuhtoa mahdollisen kullan esiin ilman nk. rännitystä.

Kuva: Heikki Sulander
Kuva: Heikki Sulander

Vaskoolia ravistellaan ensin ja saadaan kulta jälleen painonsa ansiosta painumaan muun hiekan alle. Tämän jälkeen hiekka huuhdotaan vaskoolista tietyin liikkein aina välillä ravistellen ja hiekan alta lopulta paljastuu tummempi niin kutsuttu upahiekka ja sen seasta itse kulta, jos onni suosii.

Tällainen määrä löytyy parista kymmenestä kottikärryllisestä hiekkaa.

Luonnon keskellä mieli rauhoittuu

Itse kun Tankavaarassa asun olen Lapin museoseikkailun lisäksi saanut seurata kullankaivajien elämää läheltä ja päässyt mukaan valtauksille näkemään myös koneellista kaivuuta sen lisäksi mitä Kultakylässä on käsinkaivuuta seurannut ja kokeillut.

Onhan se lapioiminen kottikärrykaupalla maata toki raskasta, mutta jotenkin myös rentouttavaa. Valtaukset sijaitsevat usein keskellä Lapin erämaita ja ulkona töitä tehdessä mieli jotenkin pysähtyy ja sitä rauhoittuu luonnon keskellä. Kuukkelikin saattaa käydä paikalla tervehtimässä.

Itse kullan huuhtominen puolestaan on koukuttavaa puuhaa kun sieltä hiekan alta toden totta paljastuu keltaista metallia kovan työn palkinnoksi.

Palataan kuitenkin vielä takaisin Kultamuseoon muun muassa legendaarisen Petronella-tarinan pariin sekä katsomaan miltä se kullankaivuu oikein näytti:

Julkaistu

Koiranjuomalampi on täydellinen uimapaikka kesähelteillä

Kesähelteistä on saanut nauttia viime päivinä Lapissakin, joskin työn merkeissä. Vapaapäivän kunniaksi päätin kiertää tutun lenkin Jorpulipään huipulle ja pulahtaa matkan varrella Koiranjuomalampeen vilvoittelemaan.

Päivän mittaan lämpötila kohosikin lähelle kolmeakymmentä, joten pulahdus pienessä tunturilammessa oli oikein paikallaan.

Seuranani oli koko matkan ajan sen verran ystäviä, ettei juuri kehdannut pysähtyä ennen kuin ylhäällä tunturissa. En olekaan ennen niin reippaasti kipittänyt Jorpulipäälle kuin tänään kiitos takaa-ajavien paarmojen!

Huipulla tuuli mukavasti eikä hyönteiset olleet kiusaksi, joten sain hieman hengähtää ennen kuin suuntasin Koiranjuomalammen laavulle.

Koiranjuomalammen laavu on ihana taukopaikka Urho Kekkosen kansallispuistossa Tankavaaran geologisen polun varrella. Talvella laavulta tai lammen jäältä voi ihailla revontulia ja kesällä paikka on mitä parhain uimiseen.

Vesi on kirkasta ja rannalta näkee hyvin pohjan kivet. Onneksi otin uimakengät matkaan sillä kivilohkareet ovat melko liukkaat. Vesi ei ollut ollenkaan kylmää niin kuin olin ajatellut vaan sopivan lämmintä sukeltaa karkuun pinnalla vaanivia paarmoja.

Kirkkaasta vedestä huolimatta pinnan alla ei juuri ollut mitään kummempaa, kivilohkareita vain. Mutta uidessa tuli halu päästä tutkimaan enemmänkin näitä Lapin kirkkaita lampia. Toivotaan, että elokuussa olisi vielä lämmintä kun kiireet helpottavat.

Retkeni oli pyhitetty pelkästään Koiranjuomalammen tutkimiselle ja uintireissulle, ja koska nyt on metsäpalovaroitus ei tullut kyseeseenkään laittaa tulia laavulla. Eipä siinä malttanut juuri uinnin lisäksi enempää norkoilla kun paarmoja oli niin vietävästi.

Julkaistu

Lapin museoseikkailu: Kullanhuuhdonnan juhannuskilpailut Tankavaarassa

Suunnittelimme Museokortin kesän museoseikkailija-kampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa.

Tankavaarassa seikkailumme vei Kultamuseoon, joka on oikea tarinoiden aarreaitta kaikkea Lapin kullan historiaa unohtamatta. Kultamuseossa tarinoiden parissa voisi viettää aikaa vaikka koko päivän, mutta kultakuume kun iski oli kultaa päästävä vielä huuhtomaan itsekin. Videolla pääset hyppäämään mukaamme Tankavaaraan ja kullan maailmaan:

Ensikertalaisena kullanhuuhdontakilpailuissa

Kun olimme tutustuneet kultahistoriaan sekä kokeilleet itsekin kullanhuuhdontaa Kultakylässä koitti juhannus ja kullanhuuhdonnan juhannuskilpailut. Tähän oli tietenkin osallistuttava ja meidän Lapin museoseikkailijaporukasta kilpailuun lähtivät allekirjoittanut sekä Rinkkaputki-blogin Anne!

Kullanhuuhdonnan kilpailuissa tarkoituksena on löytää tietty määrä kultahippuja mahdollisimman hyvässä ajassa. Tuomaristo piilottaa ennalta sovitun määrän (5-12) kultahippuja ämpärilliseen hiekkaa ja kilpailijat eivät tiedä tätä määrää vaan kilpailutilanteessa sitten tyhjentävät ämpärin vaskooliin ja koettavat huuhtoa kaikki hiput mitä löytävät talteen.

Hyvä aika ämpärillisen tyhjentämiseen näytti olevan yhdestä kolmeen minuutin paikkeilla ja ratkaisevaa on, että jokaisesta hukatusta kultahipusta saa kolmen minuutin aikasakon. Eli voittajan tulee olla sekä nopea, että löytää kaikki piilotetut hiput!

Osallistuimme aloittelijoiden sarjaan Annen kanssa ja meidän ajat oli toki aika paljon pidempiä kuin kokeneempien kisaajien. Mutta olen oikein ylpeä tuloksestani sillä löysin kaikki kahdeksan hippua ajassa 5:31 ja sijoituin hopealle. Tästähän alkaa uusi harrastukseni!

Palkintona oli pokaali ja ehtaa kultaa sekä löydetyt kisahiput sai tietysti pitää.

Juhannus oli Tankavaarassa sateinen, mutta mieleenpainuva. Oli hauskaa päästä kokeilemaan tuota kullanhuuhdonnan kilpailua, joka onkin isossa osassa nyt elokuussa kun Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskilpailut valloittavat Tankavaaran. Itsehän menin jo nimeni ilmoittamaan MM-kisojen aloittelijoiden sarjaan, saa nähdä miten käy!

Jutun kuvat: Heikki Sulander