Muistoja vuodelta 2020

Sanomattakin selvää, että vuosi 2020 on ollut kaikille haastava ympäri maailman. Olen itse onnekkaassa asemassa, että kotioloissa pohjoisessa ei minun arkeeni korona juuri ole vaikuttanut. Töitä ei tietysti ole samalla tavalla ja talvisesonki on nyt aivan erilainen – sesonkia ei ole. Toisaalta tämä tilanne on antanut tilaa tehdä kaikkea mitä itse on halunnut ja olen saanut viettää enemmän aikaa lapinkoiran pentuni kanssa, tästä olen onnellinen.

En ollut suunnitellut matkoja, jotka nyt olisivat jääneet tekemättä. Yhdet kullanhuuhdonnan kilpailut peruuntuivat ja se tietysti harmitti, mutta Tankavaaran suomenmestaruuskisat saatiin järjestettyä ja siellä oli hauskaa. Kesällä riitti töitä kun suomalaiset lähtivät Lappiin ja työpaikan kannalta toki toivon, että suomalaiset matkustaisivat tänne jatkossakin ja, että pian myös ulkomailta lähtisi liikenne takaisin.

Tähän olen koonnut kuvien muodossa muistoja kuluneen vuoden hyvistä hetkistä:

Kaamos juuri ennen ensimmäistä auringonnousua.
Vuoden ensimmäiset nokipannukahvit.
Oli jännittävä tähtiyö.
Vesi on elementtinä tärkeä ja sitä kaipaa koko pitkän talven. Kesään mahtui paljon muitakin muistoja, etenkin kullanhuuhdonnan parissa, mutta niistä hetkistä ei tallentunut kuvia.
Yhden hyvin ex-tempore autoreissun tein Norjaan kesällä, kun rajat olivat auki. Retkeilin ja kiersin Varanginvuonon alueella. Ensi vuodelle jäi haaveisiin käydä Pykeijassa ja ehkä pohjoisemmassa Norjassa.
Tämän maiseman varmasti moni tunnistaa. Loppukesästä kävin Kittilässä ja Levillä ja tuli sitä käytyä myös Pallaksella ihailemassa Taivaskeron maisemia!
Metsät ja erämaat Ivalojoen reunamilla ovat oikea aarreaitta poronsarvia ynnä muita ajatellen. Matkalla Ritakoskelle Palsinojalta nökötti tämä kallo, joskin joku oli sen nostanut oksalle enkä sitä vienyt mukaani.
Tietysti vuoden tärkein juttu oli pienen Mallan saapuminen kotiin. Ihana on kesän tyttö ja minulle hän tuli elokuussa. Mallasta tuli oitis paras retkikaveri!
Tämä oli kiva retkipäivä Ivalossa Akupäälle. Maisemat oli tosi hienoja ja Mallakin jaksoi ensimmäisen pidemmän retken hienosti.
Tämä revontulikuva on alkuvuodesta otettu. Syksyn revontulia näin kyllä, mutta nyt ei ole kameralla niitä tullut kuvattua.
Viimeiset kuvat on joulukuulta. Saatiin muutama oikein kylmä päivä ja yö, Mallakin koki ensimmäiset kovat pakkaset.
Paljon olen viettänyt aikaa kotona ja se on todella tärkeä paikka. Olen vuoden verran asunut tässä mökissä ja ikävä sinne tulee jos olen käymässä muualla. Minulla on hienot metsät ympärillä, joissa saa kulkea rauhassa mitä nyt poroihin ja riekkoihin törmää silloin tällöin.