Jutun alkuperäinen julkaisu englanninkielisenä sivustolla Finland, naturally.
Pohjoisessa Suomessa, erityisesti lapissa retkeillessä ei ole harvinaista törmätä tähän pikkukaveriin eväshetkeä viettäessä. Kuukkelit ovat tunnettuja siitä, kuinka pelottomasti ne tulevat lähelle ihmistä toiveissa päästä osingoille kun ruoasta on kyse. Satojen vuosien ajan ne ovatkin olleet metsämiesten seurana metsissä ja vanhojen uskomusten mukaan metsämiehen kuollessa hänen sielu siirtyikin kuukkeliin, ja tästä lintu on saanut lisänimen sielunlintu.
Kuukkeli on varislintu, mutta itse varista huomattavasti pienikokoisempi. Niiden väritys on harmaan ruskea, mutta ne tunnistaa hyvin kirkkaan ruosteen värisistä merkeistä, takamuksessa, pyrstössä ja siivissä. Kuukkelin levittäessä siivet väritys tulee esiin kauniisti! Lintujen elinympäristöä ovat pohjoiset kuusi- ja mäntymetsät.
Enpä ole aikaisemmin tavannutkaan kuukelia niin läheltä kuin viimeisellä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston retkelläni. Ylläksen seudulla nuo pikkukaverit olivat niin kesyjä, että tulivat aivan kädestä syömään leivänmurusia.
Näitä lintuja näin joka puolella tuon kansallispuiston metsiä, mutta kyseiset kuvat ovat lyhyeltä kolmen kilometrin polulta nimeltä Saivionkierros, joka sijaitsee suht lähellä Äkäslompoloa. Kyseinen kierros muuten kuljettaa retkeilijän tutustumaan vaikuttavaan seitaan Äkässaivio! Reitin varrella on myös nuotiopaikka ja kota.
Kuukkeleita sopii toki ruokkia ja saatat saada hauskoja valokuvia läheltä, mutta muistathan, että suolainen ruoka ei ole sille eikä linnuille yleensäkään hyvästä. Tarjoa linnuille vaaleaa suolatonta leipää!
