Ruskaretki Utsjoella – Nuvvus-Ailigas näyttää upeimmat erämaamaisemat sekä näköalan Tenojokilaaksoon

Syyskuinen päivä vei minut ystäväni kanssa pienelle road-tripille ympäri pohjoisinta Lappia. Ajoimme Kaamasesta Karigasniemelle, siitä Tenojokivartta myöten Utsjoelle ja sieltä Nelostietä takaisin Tankavaaraan.

Karigasniemen ja Utsjoen välillä kohoaa jyrkkärinteinen ja mastohuippuinen Ailigastunturi Nuvvuksen kylän vartijana. Verryttelimme jalkojamme ajomatkasta tekemällä päiväretken ruskan väreissä kylpevälle pyhälle tunturille.

Ailigastuntureita on Lapissa kolme, ja kaikki sijaitsevat Utsjoen kunnassa Tenojoen varrella. Ensimmäinen ja suurin Ailigastunturi kohoaa Karigasniemellä, keskikokoinen ja meidän retkemme kohde sijaitsee Nuvvuksen kylässä ja kohoaa 535 metriin. Viimeinen ja pienin Ailigastuntureista on Utsjoen kirkonkylällä tunnusmerkkinä. Ailigas tarkoittanee saamenkielessä pyhää tai tietyn muotoista pyöreälakista tunturia.

Nuvvus-Ailigas on suhteellisen helppo päiväretkikohde, joskin kilometrejä kertyy Nuvvuksen kylästä huipulle ja takaisin noin 12. Autolla pääsee ajamaan muutaman ensimmäisen nousukilometrin poroaidalle, josta kivistä mönkijäuraa seuraamalla ei voi eksyä.

Nousu palkitsee jälleen kerran kiipeäjän. Matkan varrella voi ihastella upeaa maisemaa Paistunturin erämaahan ja huipulta avautuva näköala Tenojokilaaksoon on uskomaton. Myös Norjan vuoret näkyvät maisemassa.

Meille sattui erinomainen syksyinen sää retkellemme. Puhaltava tuuli tunturissa oli kylmää, mutta aurinko lämmitti vielä mukavasti suojaisissa paikoissa. Mustikat alkavat olla jo ohi tältä erää, mutta popsin tunturissa erityisen meheviä variksenmarjoja ja puolukatkin olivat jo paikoin isoja ja maukkaita.

Karigasniemi-Utsjoki väliä ei turhaan sanota suomen kauneimmaksi tieksi, reitti oli upea kerta kaikkiaan ja nousu Nuvvus-Ailiggaalle kruunasi koko retken. Ruska on nyt parhaimmillaan, mutta jo näkee kuinka nopeasti se on ohi ja tunturikoivut jo pudottavat lehtiään. Tätä kirjoittaessa on ensilumi satanut Tankavaarassa ja yöt ovat jo hyvinkin pakkasella. Talvi tekee tuloaan.

Lapin museoseikkailu: Kultamuseo innosti kokeilemaan kullan etsintää myös itse

Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa.

Kultakuume iskee Kultamuseossa

Kultamuseo Tankavaarassa. Kuva: Heikki Sulander

Tankavaaran Kultakylä on kokonaisuus, josta löytyy paljon mielenkiintoista tekemistä kullan kaivamiseen sekä sen historiaan liittyen. Tankavaaran Kultamuseo tutustuttaa kävijät niin kullankaivuun historiaan Suomen Lapissa kuin myös muualla maailmassa. Valtavan mielenkiintoista oli perehtyä tietysti juuri Tankavaaran kultahistoriaan, mutta oppia myös paljon uutta kullankaivuusta maailmalla.

Pelkkä museokäynti ei meille riittänyt tällä kertaa vaan innostuimme kullan kaivuusta sen verran, että halusimme päästä kokeilemaan huuhdontaa sekä kaivamista itse. Kultamuseon vieressä sijaitseekin kätevästi Kultakylä ja mahdollisuudet kullanhuuhdonnan kokeilemiseen.

Kuva: Heikki Sulander

Kullanhuuhdonnan lyhyt oppimäärä

Kulta on metallia ja noin seitsemän kertaa raskaampaa kuin tavallinen maa- ja kiviaines. Sitä esiintyy maaperässämme hiekan ja maa-aineksen seassa ja sitä kaivetaan sekä koneellisesti, että käsin lapioimalla.

Ensimmäisenä kaivetaan haluttu määrä hiekkaa esimerkiksi ämpäriin taikka isommilla valtauksilla kottikärryittäin. Hiekka lasketaan ränniin, jonka tarkoituksena on huuhtoa suurin osa hiekasta pois ja jättää kulta sekä muu raskasmetalli ja mahdolliset korukivet rännissä olevaan matoksi kutsuttuun osaan, jossa on pieniä esteitä, johon kulta jää. Juuri painonsa vuoksi kulta painuu veden virratessa pohjalle ja jää rännin mattoihin kun taas kevyempi maa-aines huuhtoutuu pois.

Hiekkaa lapioidaan ränniin. Kuva: Heikki Sulander

Aivan viimeinen vaihe on vaskaaminen eli kullan huuhdonta, kyseiseen toimintaan tarkoitetulla vaskoolilla. Vaskooliin voi kaivaa myös pienemmissä määrin hiekkaa suoraan ja huuhtoa mahdollisen kullan esiin ilman nk. rännitystä.

Kuva: Heikki Sulander
Kuva: Heikki Sulander

Vaskoolia ravistellaan ensin ja saadaan kulta jälleen painonsa ansiosta painumaan muun hiekan alle. Tämän jälkeen hiekka huuhdotaan vaskoolista tietyin liikkein aina välillä ravistellen ja hiekan alta lopulta paljastuu tummempi niin kutsuttu upahiekka ja sen seasta itse kulta, jos onni suosii.

Tällainen määrä löytyy parista kymmenestä kottikärryllisestä hiekkaa.

Luonnon keskellä mieli rauhoittuu

Itse kun Tankavaarassa asun olen Lapin museoseikkailun lisäksi saanut seurata kullankaivajien elämää läheltä ja päässyt mukaan valtauksille näkemään myös koneellista kaivuuta sen lisäksi mitä Kultakylässä on käsinkaivuuta seurannut ja kokeillut.

Onhan se lapioiminen kottikärrykaupalla maata toki raskasta, mutta jotenkin myös rentouttavaa. Valtaukset sijaitsevat usein keskellä Lapin erämaita ja ulkona töitä tehdessä mieli jotenkin pysähtyy ja sitä rauhoittuu luonnon keskellä. Kuukkelikin saattaa käydä paikalla tervehtimässä.

Itse kullan huuhtominen puolestaan on koukuttavaa puuhaa kun sieltä hiekan alta toden totta paljastuu keltaista metallia kovan työn palkinnoksi.

Palataan kuitenkin vielä takaisin Kultamuseoon muun muassa legendaarisen Petronella-tarinan pariin sekä katsomaan miltä se kullankaivuu oikein näytti:

Koiranjuomalampi on täydellinen uimapaikka kesähelteillä

Kesähelteistä on saanut nauttia viime päivinä Lapissakin, joskin työn merkeissä. Vapaapäivän kunniaksi päätin kiertää tutun lenkin Jorpulipään huipulle ja pulahtaa matkan varrella Koiranjuomalampeen vilvoittelemaan.

Päivän mittaan lämpötila kohosikin lähelle kolmeakymmentä, joten pulahdus pienessä tunturilammessa oli oikein paikallaan.

Seuranani oli koko matkan ajan sen verran ystäviä, ettei juuri kehdannut pysähtyä ennen kuin ylhäällä tunturissa. En olekaan ennen niin reippaasti kipittänyt Jorpulipäälle kuin tänään kiitos takaa-ajavien paarmojen!

Huipulla tuuli mukavasti eikä hyönteiset olleet kiusaksi, joten sain hieman hengähtää ennen kuin suuntasin Koiranjuomalammen laavulle.

Koiranjuomalammen laavu on ihana taukopaikka Urho Kekkosen kansallispuistossa Tankavaaran geologisen polun varrella. Talvella laavulta tai lammen jäältä voi ihailla revontulia ja kesällä paikka on mitä parhain uimiseen.

Vesi on kirkasta ja rannalta näkee hyvin pohjan kivet. Onneksi otin uimakengät matkaan sillä kivilohkareet ovat melko liukkaat. Vesi ei ollut ollenkaan kylmää niin kuin olin ajatellut vaan sopivan lämmintä sukeltaa karkuun pinnalla vaanivia paarmoja.

Kirkkaasta vedestä huolimatta pinnan alla ei juuri ollut mitään kummempaa, kivilohkareita vain. Mutta uidessa tuli halu päästä tutkimaan enemmänkin näitä Lapin kirkkaita lampia. Toivotaan, että elokuussa olisi vielä lämmintä kun kiireet helpottavat.

Retkeni oli pyhitetty pelkästään Koiranjuomalammen tutkimiselle ja uintireissulle, ja koska nyt on metsäpalovaroitus ei tullut kyseeseenkään laittaa tulia laavulla. Eipä siinä malttanut juuri uinnin lisäksi enempää norkoilla kun paarmoja oli niin vietävästi.

Lapin museoseikkailu: Kullanhuuhdonnan juhannuskilpailut Tankavaarassa

Suunnittelimme Museokortin kesän museoseikkailija-kampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa.

Tankavaarassa seikkailumme vei Kultamuseoon, joka on oikea tarinoiden aarreaitta kaikkea Lapin kullan historiaa unohtamatta. Kultamuseossa tarinoiden parissa voisi viettää aikaa vaikka koko päivän, mutta kultakuume kun iski oli kultaa päästävä vielä huuhtomaan itsekin. Videolla pääset hyppäämään mukaamme Tankavaaraan ja kullan maailmaan:

Ensikertalaisena kullanhuuhdontakilpailuissa

Kun olimme tutustuneet kultahistoriaan sekä kokeilleet itsekin kullanhuuhdontaa Kultakylässä koitti juhannus ja kullanhuuhdonnan juhannuskilpailut. Tähän oli tietenkin osallistuttava ja meidän Lapin museoseikkailijaporukasta kilpailuun lähtivät allekirjoittanut sekä Rinkkaputki-blogin Anne!

Kullanhuuhdonnan kilpailuissa tarkoituksena on löytää tietty määrä kultahippuja mahdollisimman hyvässä ajassa. Tuomaristo piilottaa ennalta sovitun määrän (5-12) kultahippuja ämpärilliseen hiekkaa ja kilpailijat eivät tiedä tätä määrää vaan kilpailutilanteessa sitten tyhjentävät ämpärin vaskooliin ja koettavat huuhtoa kaikki hiput mitä löytävät talteen.

Hyvä aika ämpärillisen tyhjentämiseen näytti olevan yhdestä kolmeen minuutin paikkeilla ja ratkaisevaa on, että jokaisesta hukatusta kultahipusta saa kolmen minuutin aikasakon. Eli voittajan tulee olla sekä nopea, että löytää kaikki piilotetut hiput!

Osallistuimme aloittelijoiden sarjaan Annen kanssa ja meidän ajat oli toki aika paljon pidempiä kuin kokeneempien kisaajien. Mutta olen oikein ylpeä tuloksestani sillä löysin kaikki kahdeksan hippua ajassa 5:31 ja sijoituin hopealle. Tästähän alkaa uusi harrastukseni!

Palkintona oli pokaali ja ehtaa kultaa sekä löydetyt kisahiput sai tietysti pitää.

Juhannus oli Tankavaarassa sateinen, mutta mieleenpainuva. Oli hauskaa päästä kokeilemaan tuota kullanhuuhdonnan kilpailua, joka onkin isossa osassa nyt elokuussa kun Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskilpailut valloittavat Tankavaaran. Itsehän menin jo nimeni ilmoittamaan MM-kisojen aloittelijoiden sarjaan, saa nähdä miten käy!

Jutun kuvat: Heikki Sulander

Lapin museoseikkailu: Siidan saamelaismuseo ja Inarijärven risteily Ukonkivi-saarelle

Suunnittelimme Museokortin kesäkampanjaa varten Lapin museoseikkailun, joka vie tutustumaan kuuteen Lapin eri museoon. Seikkailumme on suunniteltu pitkän viikonlopun kulttuurikierrokseksi Lapissa, mutta teimme seikkailuja aikataulusyistä pitkin kesää.

Vierailimme Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa sekä Kulttuuritalo Korundissa. Kittilässä oli vuorossa Reinar Särestöniemen kotimuseo ja Sodankylässä tutustuimme Alariesto Galleriaan. Matka jatkuu Sodankylästä Tankavaaraan ja Kultamuseoon sekä kokeilimme kullanhuuhdontaa ja -kaivuuta myös itse. Seikkailumme viimeinen kohde on Siidan saamelaismuseo Inarissa sekä Inarijärven risteily katsomaan tunnettua nähtävyyttä Ukonkiveä.

Siidan saamelaismuseo on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka esittelee saamelaisten historiaa sekä tapoja ja kulttuuria. Museo käsittää sisätilojen pysyvät sekä vaihtuvan näyttelyn ja ulkomuseon, jossa kävimme muun muassa opettelemassa suopungin heittoa! Tule mukaan oheisen videon myötä kanssamme Siidaan:

Siidan kierroksen jälkeen lähdimme aivan Siidan pihalta lähtevällä risteilylautalla Inarijärven risteilylle.

Inarijärvi on Suomen toisiksi suurin sekä Lapin maan suurin järvi, joka levittäytyy lähes merimäisesti silmänkantamattomiin. Keskellä järveä kohoaa selkeästi muista saarista erottuva Ukonkivi, joka on aikanaan ollut saamelaisille pyhä palvonnan paikka.

Saarelle astuessa halusin pyhittää ajatuksen jos toisenkin Ukko -jumalalle

Aikoinaan kun Ukonkivi oli pyhä palvontapaikka, jolle naiset eivät saaneet astua lainkaan ja miehetkin soutivat rantaan kunnioittavasti hiljaisuuden vallitessa, etteivät vain häiritsisi mahtavaa Ukko-jumalaa metelillä. Nykypäivänä risteilyalus vie turisteja Siidan satamasta tutustumaan kiveen ja sen kallioille astuvat niin miehet kuin naisetkin.

Ihmisjoukossa saarelle saapuessa koin kuitenkin hyväksi mielessäni pyhittää ajatus jos toinenkin Ukko-jumalalle ja pyytää vähän anteeksi sitä, kun jalallani maihin nousin. Saaren erikoinen muoto ei antanut ihmetyksen aihetta, miksi kalliota on pidetty pyhänä.

Ukonkiven huipulta avautuvat maisemat olivat kerta kaikkiaan hienot. Erämaisessa järvessä näkyi lukuisia saaria ja aivan horisontissa jylhiä tuntureita.

Ukonkivelle rakennettuja rappusia pitkin oli helppo nousta kallion huipulle näkemään parhaimmat maisemat. Risteilyllä aikaa saarelle on vain 20 minuuttia ja mietimmekin, että olisi hienoa vierailla täällä omin kyydein joskus. Viereisessä saaressa näkyikin melojia rantautuneena.

Inarijärven risteily on hieno kokemus, joka kannattaa hyödyntää Siidan museossa vierailtaessa. Risteilyt lähtevät Siidan satamasta kesäisin kahdesti päivässä kohti Ukonkiveä, jossa pysähdytään säävarauksella. Matkan varrella nähdään myös vanha hautausmaasaari sekä ranta, josta lähtee vaellusreitti Pielpajärven erämaakirkolle. Patikoimaan aikovat voivat jäädä laivasta tässä pois.

Museokortin seikkailukierros oli hienoa päättää Inarissa ja kruunata museokesä Inarijärven risteilyllä. Lapin museoista kiersimme jo hyvän osan, mutta vielä on kohteita näkemättä. Ehkä näemme vielä Lapin museoseikkailusta osan kaksi!

Jutun artikkelikuva: Heikki Sulander