talvi

31 tammikuun, 201917 tammikuun, 2021

Talvinen valokuvausretki Nuuksion Saarilammelle

Lunta on nyt paljon myös eteläisessä Suomessa ja talvi parhaimmillaan. Vielä kevään aurinkoisia pakkaspäiviä odotellessa lumihuntuinen metsämaisema pilvisessäkin säässä on tavattoman kaunis.

Nuuksion kansallispuiston länsilaidalla sijaitseva Saarilampi on minulle tuttu lapsuudesta kun asuimme siinä lähellä Veikkolassa. Saarilammen kierros ei ole merkitty virallinen kansallispuiston retkeilyreitti ja sen varrella ei ole niin ruuhkaisaa kuin muualla Nuuksiossa, mutta maisemat lammen ympäristössä ovat kauniit niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin on ihana pysähtyä jollekin lammen rantakallioista paistattelemaan päivää, lammen vesi on aivan uskomattoman kirkasta.

Vuokratupa Tikankolo löytyy Saarilammen rannalta, aika mukavan rauhaisa paikka varmasti ja hieno talvella ja kesällä.

Olen käynyt töihin liittyen nyt valokuvaamassa Kirkkonummella ja Vihdissä ja päätinpä käydä verestämässä muistoja myös Saarilammella, joka kuuluu itseasiassa Vihdin puolelle Nuuksiota! Näistä kuvista tuli itseasiassa aika hauskoja, vaikka näytin varmaan vähän pöljältä kun hypin ja pompin lumisena kameran edessä lammen rannalla. Taisin kuitenkin olla ihan itsekseni, ettei kukaan päässyt todistamaan kummallisia harrasteitani.

25 tammikuun, 201918 tammikuun, 2021

Photographing the Northern Lights in Finnish Lapland

I’ve seen the Northern Lights only a couple of times in my life before. Although they were slow and not so bright then the experience was unreal.

This time we had luck on our holiday week in Lapland and we did se pretty strong auroras! I’ve never got to photograph them before and I almost couldn’t figure which direction to point my camera because the lights were dancing above so fast. They were colourful and bright and I am at a loss for words to describe how amazing it was to see them.

I am so thankful and happy we got to see such strong Northern Lights but also to get decent pictures of them. And these are my first ones ever! Here they are, enjoy!

18 joulukuun, 201818 tammikuun, 2021

Talvipäivä Porvoossa kuvina

Vietettiin perheen kanssa päivä Porvoon vanhassa kaupungissa ihastelemassa Joulun tunnelmaa sekä syömässä hyvää ruokaa. Minulle joulumieli tarttuu yleensä vasta ihan ennen itse juhlaa, enkä sillä tavalla ole jouluihminen, että suunnittelisin juttuja paljoa etukäteen. Mutta Porvoon vanha kaupunki on täynnä ihastuttavia pikku kauppoja, joista löytyisi vaikka mitä joululahjaideoita, ja muutenkin vanhat talot ja joulukoristeet toivat mukavan tunnelman.

Tässä muutama kuva päivästä:

Joulukoristeet ja -valot olivat laitettu nätisti pitkin kujia.

Puotien ja pikkuisten kahviloitten edustat ovat kauniita, kuin myös rakennukset, joissa ne sijaitsevat.

Kävimme syömässä Zum Beispielissä, jossa on tavattoman hyvää ruokaa.

Porvoon kirkko joen toiselta puolelta.

4 joulukuun, 201818 tammikuun, 2021

Aurinkoinen pakkaspäivä Linlon saarella Kirkkonummella.

Kirkkonummella sijaitsee Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä ihana Linlon saari ja ulkoilualue. Saari on melko iso ja vaikka sunnuntaipäivänä kirkkaassa auringonpaisteessa ihmisiä oli liikkeellä, suureen saareen hävisivät muut ulkoilijat ja rauhassa sai kulkea.

Saarelle pääsee jalan siltaa pitkin, ja autolla tullessa voi esimerkiksi sen jättää Linlon sataman parkkipaikalle. Siltaa ennen on opastetaulu karttoineen.

Päätimme kiertää saaren rantoja pitkin. Olimme arvioineet kartalta reittimme olevan noin kolmen kilometrin luokkaa, mutta väärin meni. Rantoja pitkin polkuja mutkitellessa kilometrejä kertyi varmasti yli viisi ja maisemia ihaillessa aikaa vierähti yli kaksi tuntia.

Saaren halki ja sen reunoja pitkin risteilee paljon polkuja ja koska saari on iso, voi eksymisen vaara olla, tai ennemminkin väärän suunnan valitsemisen mahdollisuus. Ei se vakavaa ole, jos hetkeksi suuntavaisto pettää, hetkessä sitä saaren ollessa kyseessä löytää taas kartalle.

Aurinkoinen pakkaspäivä tarjosi kyllä upeita maisemia, jäätyviä rantavesiä ja huurteista luontoa.

Saarella on useita tulipaikkoja, joten ehdottomasti kannattaa varata hyvät eväät ja koko päivä aikaa saaren tutkimiseen!

Saarelta löytyi aivan upeita aurinkoisia ”salaisia” kalliorantoja. Tänne täytyy ehdottomasti palata ensi kesänä nauttimaan auringosta ja merivedestä!

2 joulukuun, 201817 tammikuun, 2021

Kaamosretki Salamajärven kansallispuistossa ja pimeänpelon kohtaamista.

Olen valtavan innoissani talvesta ja lumesta. Tein vapaapäivän sattuessa retken Salamajärven kansallispuistoon fiilistelemään alkavaa talvea ja kaamoksen upeita värisävyjä! Marraskuu on ollut erittäin harmaa marraskuulle tyypilliseen tapaan, mutta tuona iltapäivänä taivas selkeni ja luonto järjesti upean talvisen auringonlaskun minulle ihailtavaksi!

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjanmaan rajalla Perhossa. Puisto on laaja ja täällä voi valita lyhyistä päiväretkistä useamman yön vaelluksiin sillä reittejä riittää. Pisimmät vaellusreitit ovat Hirvaankierros 58km ja Peuran polku 77km. Tuo Hirvaankierros minua houkuttaisi joskus tehdä!

Salamajärvellä olo on kuin olisi tullut erämaahan ja puisto muistuttaa paikoin Lappia. Mukavaa on, että se on niin lähellä kuitenkin kotikaupunkiani Jyväskylää, että erämaista rauhaa kaivatessa tänne pääsee helposti tekemään retken!

Maasto on tasaista, mutta paikoin kulkemisen tekee hankalaksi puiston maisemiin ominaiset pirunpellot eli rakkakivikot. Muutoin Salamajärvi on pitkälti suomaisemia ja aarnimetsiä.

Puiston tunnuseläin on metsäpeura ja onnekas voi nähdäkin soiden laitamilla tämän Salamajärven metsien kuninkaan. Metsäpeura hävisi Suomen luonnosta aikanaan, mutta muun muassa Salamajärvelle istutettiin laji uudestaan ja tuoduista peuroista on muodostunut jo melko iso kanta alueelle.

Minulla ei onni suosinut enkä metsäpeuraa nähnyt, mutta kaiketi pidin sen verran kovaa ryminää, että mahdolliset eläimet ovat minut kiertäneetkin kaukaa.

Olen ollut täällä viime kevättalvena viettämässä ensimmäistä kertaa talviyötä ulkona. Silloinen sijaintimme oli Heikinjärvi ja mukana oli ystävä. Nyt yksin liikkuessa ja illan hämärtyessä tuli jälleen kova pimeänpelkoni esiin ja syötyäni tulilla lähdinkin pian kulkemaan polkua takaisin.

Pidin kuitenkin talviyöpymiskokemuksesta niin paljon, että haluan yöpyä talvisaikaan vielä uudelleen. Mutta ystävä se on otettava mukaan sillä oma mielikuvitus kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, jos olen vain omassa seurassani.

Täysin kummallista on, että kun hetkeksi pysähtyy ja sammuttaa vaikkapa taskulampun valon ja katsoo tähtitaivaalle sitä yhtäkkiä onkin tietoinen ympäröivästä luonnosta. Hiljaisuudessa huomaa, ettei mitään pelättävää ole ja ilman taskulampun valoa sitä jotenkin ”näkee” pimeän metsän paremmin.